UUDET HIUKSET, UUDENLAINEN SYKSY

Viime kerrasta on pitkä aika. Valitettavasti. 
Mun olo on ollut koko kesän todella huono, eikä se juurikaan ole korjaantunut. Jouduin ilmoittamaan Paasikivi-Opistoon, etten pysty aloittamaan opintojani ainakaan tämän vuoden puolella ja se iski muhun tosi pahasti. Oon sen jälkeen ollut jopa hieman masentunut - mulla ei ollu suunnitelmaa ja kaikki tuntuu luovuttamiselta, vaikka kyse onkin mun terveydestä. 

Asiasta keppihevoseen. 

Jokin aika sitten juteltiin niitä näitä mun poikaystävän kanssa ja se sitten lohkaisi, että mitäs jos värjäisin hiukset takaisin mustaksi. Siinä hetkessä sitä vain naureskelin, mutta jäi hiusvärin muuttaminen takaraivoon piilemään. 
Mulla oli jo valmiiksi varattuna aika Jonnalle, mutta vain tyviväriin. Muutaman päivän mietittyäni peruin tyviajan ja varasin tilalle koko pään väriajan. 


Ihan mustaa en itse halunnut, mutta olin jo pitkään kaivannut takaisin siihen ruskeaan, joka mulla on lähes aina ollu. 
Joten, kun istuin Jonnan tuoliin kerroin haluavani sitä ja tätä. Jonna kertoi tekevänsä tota ja sitä. Päästiin kompromissiin. 

Lopputulos - täydellinen. 



Hiukset ovat hiukka tummemmat, mitä kuva antaa ymmärtää. Latvat ovat kuvissa varmaan lähinnä todellisuutta, valo tulee ikkunasta juuri niin, että päältä näyttää aika vaalealta. 

Nyt muutokset alkavat sulautumaan muhun ja mä alan sulautumaan muutoksiin. Hiukset antavat kotoisamman fiiliksen, kun katson peiliin. 
Ja vaikka nyt en päässyt aloittamaan valokuvausopintoja, mulla on edelleen Tampereen avoimen yliopiston opinnot, joihin yritän alkaa lukemaan tässä pikku hiljaa. Mulla on myös muutama muu idea syksylle, joten ihan täysin tekemättömäksi en aio (osaa) jäädä. 
Tärkeintä mulle kuitenkin nyt on saada kilpparihommat kondikseen ja olla lamaantumatta täysin terveyden reistaillessa. 

Ei kommentteja