MISSÄ KEHOPOSITIIVISUUS?


Mä oon jopa itse itseeni ollut viime vuosina pettynyt. En oo koskaan ottanu kantaa kehopositiivisuuteen tai hehkuttanut omaa kroppaani millään muotoa samalla kehottaen muita tekemään samoin. Kehopositiivisuus on tärkeä asia ja juttu, mitä oon tosi paljon miettinyt. Varsinkin viime aikoina, koska oon menossa naimisiin. Jokainen morsian tahtoo näyttää superhyvältä ja superhoikalta? 

Mä ihailen mm. Jenny Lehtistä, Saara Sarvasta ja Elsa Heikoa. Aivan mahtavia muijia, jotka tuo erilaista näkökulmaa monen mielipiteisiin. Mutta samalla mä en uskalla lähteä siihen mukaan. Ja miksi en? 
Yksinkertaisesti, koska mä en koe mun kroppaa positiivisena. En tällä hetkellä tunne millään tasolla olevani kaunis ja täydellinen juuri tällaisenä, mitä nyt olen. Kilpirauhasen häiriöt vetelee mun painoa ylös alas (tällä hetkellä ylös), enkä mä voi tehdä asialle yhtään mitään. Se masentaa, se ärsyttää, se ei pistä mua elämään terveellisesti. Ei ainakaan tällä nimenomaisella hetkellä. 

Mä olen valitettavasti just sitä tyyppiä, joka ei todellakaan pysty olemaan itseensä tyytyväinen ylipainoisena. Tai liian ylipainoisena. BMI:tä tuijottaessa mä olen ollut lähes koko aikuisikäni ylipainoinen jollain tasolla. 
Nyt kuitenkin painan enemmän kuin koskaan ikinä ja tunnen olevani yksi iso möykky. Flubber. Itseinho on todella kova, eikä siihen auta minkään luokan positiivinen ajattelu. 
Mä haluaisin osata hehkuttaa. Mä haluaisin osata olla tyytyväinen itseeni kaikilla tavoilla. Mutta kun kiloja on vähintään 25 liikaa, niin miten mä voisin? Viimenen vitonen on tullut viikossa, täysin kilpparin ansiosta. Pelolla odotan tulevaisuutta. 

En edes tiedä saako ääneen sanoa, ettei ole ylipainoisena kovinkaan lupsakka ja onnellinen? Päinvastoin, olen todella ahdistunut ja onneton. Mutta kun siihen ei oikein auta mikään muu kuin laihduttaminen ja laihduttaminen ei ole kaikille niin itsestään selvää. Se ei ihan kaikilla tapahdu sormea napsauttamalla ja useilla siihen liittyy niin mielenterveydellisiä kuin sairaudesta johtuvia aspekteja. Kuten nyt itsellänikin. 

On ihanaa katsella kaikkien muiden hehkutusta ja sanan levittämistä siitä, miten ihmisen pitää pystyä sanomaan olevansa täydellinen juuri sellaisena kuin hän on. 
Mutta mä en vaan pysty samaistumaan. Haluaisin pystyä. Mutta miten pystyy muuttamaan omaa ajatustaan siitä, miltä näyttää ja kokee itsensä? 

2 kommenttia

  1. On ihan tervettä ettei pysty samaistumaan. Mutta kaikilla saa olla mielipiteet. Kaikki fyysiset ongelmat mitä tulee liiasta ylipainosta ja ei jaksa touhuta lasten kanssa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt ehkä ihan ymmärtänyt tätä kommenttia...

      Poista