EI ENÄÄ LAPSIA







Meillä on aikamoinen vilinä, meteli ja vilske vähintään 12 tuntia vuorokaudesta. Joskus enemmän, muttei koskaan vähemmän. 
Viiden lapsen kanssa oppii vanhemmuuden laajasti, vaikken kyllä voi todellakaan väittää olevani minkään tason ammattilainen, mitä kasvatukseen tulee. Sillä kun on kohta kolme vuotta tätä arkea pyörittänyt yksin, niin on oppinut valkkaamaan ne taistelut, jotka kannattaa taistella ja mennä välillä todella matalan aidan yli. Mutta samalla oppinut myös kohtaamaan kaiken ja käsittelemään vaikeudet täysin yksin. 

Ennen Ennan syntymää mulla oli lähes krooninen vauvakuume. En tiennyt, mikä on hyvä lapsiluku, kun sitä monet kyselivät. En osannut ajatella, että lapsiluku voisi koskaan olla hyvä - sopiva. Mä tykkään lapsista, siis vähintäänkin näistä omista, mutta samalla jännästi olen aika yksineläjäluonne. Pidän hiljaisuudesta, siistiydestä ja harmoniasta. Pidän siitä, että asiat menevät suunnitellusti ja aikataulut pysyvät. Tässä vaiheessa moni kysyy, että miksi mulla on yhtäkään lasta näillä spekseillä. No koska mä myös nautin lasten seurasta, tekemisestä lasten kanssa ja mun ei koskaan tartte olla yksin, jollen halua. 

Lapsiluku on sellanen asia, mitä aina vähän väliä joku multa utelee ja täytyy myöntää, että sitä joskus itsekin pohtii. Järjestelmällisenä ja tasaluvuista pitävälle ihmiselle on ollut vaikea päättää lapsilukua vitoseen. Tässä viime aikoina, kun olen tyttöjä katsellut, niin olen huomannut, etten enää haikaile vauvojen perään. En enää liikutu muiden vauvoista siinä määrin, että haluaisin vielä yhden oman. En enää jaksaisi valvoa vauvan kanssa öitä. En enää jaksaisi sitä kasvattamista. 
Mä rakastan sitä, kun Enna on jo sen verran vanha, että hän viihtyy pieniä aikoja siskojen kanssa leikkimässä. Mun ei tartte olla ihan 24/7 jonkun perässä. Kaikki lapset kommunikoivat huutamalla puhumalla ja me ymmärretään toisiamme. Kulkeminen on helppoa, enää ei tarvita rattaita joka paikkaan. Ja pian päästään eroon niistä kahdesta viimeisestä vitsauksesta - tutista ja vaipoista. 

Mä en enää halua lisää lapsia. Se ei olis tällä hetkellä edes mahdollistakaan, sillä kilpirauhaslääkityksen aikana ei saa tulla raskaaksi, mutta se on vain hyvä asia. Aloin kesällä miettimään, että haluaisinko mahdollisesti lääkityksen jälkeen vielä yhden iltatähden, mutta kauhulla laskeskelin omaa ikääni ja ikäeroja, joten päädyin unohtamaan koko ajattelemisen. 
Meillä toimii elämä viisikon kanssa täydellisesti. Kukaan ei ole yksin, kaikilla on kaveri ja kaikki saavat myös sitä ihanaa yksinoloa silloin, kun sitä tarvitsee - niin lapset kuin äitikin. 

Nää viisi aivan ihanaa ja mahdotonta tyyppiä tekee mun elämästä täydellisen! 

Ei kommentteja