SAIRASLOMALLA


Mä olen ollut nyt reilu pari viikkoa sairaslomalla kilpirauhasen liikatoiminnan vuoksi. Sairasloman aikana oli tarkoitus, että lääkitys alkaisi auttamaan ja pääsisin kiinni normaaliin elämään. 
Eipä se lääkitys ole vielä purrut. En nuku öisin kuin muutaman hassun tunnin, olen päivisin kuin zombi ja kiukuttelen ihan kaikesta ja ihan kaikille. Hikoilen näillä keleillä aivan järjettömästi - jos sä luulit, että sä hikoilet paljon, niin saa tulla tsekkaamaan mun tilanne. Ilmastoitu asunto, varaan sinut itselleni. Myös rytmihäiriöt vaivaavat vieläkin päivittäin. Niitä varten minulla on erikseen lääkitys, jota joudun vähintään kerran päivässä ottamaan, jossa rytmihäiriöt tai käsien vapina lakkaisi. 

Mua stressaa ihan järjettömän paljon tämä sairaus, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni mun on ollu pakko myöntää itselleni, etten pysty tekemään kaikkea, mitä haluaisin. En vain pysty. En ole työkuntoinen millään, kun en pysty olemaan yksin päivää kotonakaan tekemättä lähes mitään. 
Tää sairaus ei todellakaan sovi ihmiselle, joka on tottunut tekemään kymmentä asiaa kerrallaan ja ottamaan siihen päälle muutaman extraduunin. En ole koskaan istunut sohvalla ja tuijottanut telkkaria, nyt olen joutunut tekemään sitä senkin edestä. 
Mua ärsyttää myös suuresti, etten ole päässyt aloittamaan kuntosalia, saati käytyä edes lenkillä. Hyvä, kun jaksan nousta sängystä ja viedä lapset päiväkotiin ilman tunnin lepoa sen jälkeen. Haluaisin, että tytöillä olisi ihanaa tekemistä näillä keleillä, mutten pysty lähtemään esim. Muumimaailmaan taikka Seikkailupuistoon. En millään pystyisi kävelemään puolta päivää kolmen vilkkaan lapsen perässä. 

Olenkin nyt yrittänyt tehdä yhden asian per päivä ja ottaa niidenkin väliin täysin lepopäiviä. Kun makoilee päivällä, pystyy suunnittelemaan esim. meidän tulevia häitä. Se on tuonut positiivisuutta mun päiviin. Olen käynyt myös sovittamassa mekkoja (hitto mikä rasti!!) ja valinnut itselleni hääpuvun. En ole koskaan aikasemmin käynyt sovittamassa hääpukuja, joten kokemus oli todella hieno ja ainutlaatuinen. 
Joinain päivinä olen ottanut tavoitteeksi ihan vain käydä kaupassa. Tosin siellä en ole hetkeen uskaltanut käydä yksin, sillä rytmihäiriöt ja huimauskohtaukset ovat todella pahoja liikenteessä. 

Odottelen vielä loppuviikkoon, josko olo jotenkin alkaisi korjaantumaan ja pääsisin maanantaina takaisin töihin. Jollei, niin joudun taas soittamaan lääkärille, etten ole työkykyinen ja sairasloma jatkuu. 
Pitäkää peukkuja! 

Ei kommentteja