9 KK


Takana on todella vaihderikas, yllättävä, erilainen ja erityisen raskas yhdeksän kuukautta. Tällästä lukuvuotta mä en olis koskaan edes osannut villeimmissä kuvitelmissani odottaa. Tai pelätä. 
Mä hyppäsin täysin uuteen ja lähdin Paasikivi-Opistoon opiskelemaan Mediajournalismia. Samalla Enna meni pienen pienenä päiväkotiin ja isommat joutuivat pärjäilemään ekaa kertaa koskaan koulun jälkeen kahdestaan. 

Kun mä vähän aikaa sitten kirjoitin, että äitiys on raskasta, niin tarkoitan sitä edelleen. Äitiys on jatkuvaa sydämentykytystä, pelkoa ja odotusta siitä, miten ne lapset pärjäävät. 
Kun viime syksynä kirjoitin esikoiselleni, etten pysty suojelemaan häntä kaikelta, niin kirjoituksen jälkeen meidän eteen on tullut entistä järkyttävimpiä ja kamalempia asioita, joita kukaan vanhempi ei toivoisi omalle lapselleen tapahtuvan. Meillä on itketty, raivottu, kipuiltu ja halattu enemmän kuin koskaan ennen. 
Aina kun luulee, ettei kestä enää mitään, huomaakin olevansa paljon vahvempi kuin luulee. 

Sen lisäksi olen itse saanut tämän kevään aikana kaksi diagnoosia, toinen on korjattavissa - anemia ja toista kannan mukanani koko loppuelämäni. Toisesta en ole valmis puhumaan, sillä se sattuu vielä itseäkin, enkä ole oikein saanut mahdollisuutta käsitellä koko diagnoosia. 
Anemia taas tuntuu olevan huomattavasti paremmassa kunnossa, mutta paremmin saan kuulla viikon päästä, kun menen kontrolliverikokeisiin. En enää väsy hetkessä tai puuskuta kävellessä. Kuitenkin parin päivän tauko rautatableteissa kostautuu heti ja olo huononee nopeasti. 

Kaikkien vaikeuksien lisäksi mennyt on opettanut mua todella paljon. Osaan paljon enemmän asioita, tunnen omat lapseni paljon paremmin. Tunnen olevani hyvä äiti, hyvä tyttöystävä ja ennen kaikkea alan olemaan sinut itseni kanssa. 
Parasta on, että nykyään tiedän olevani vahva nainen, joka pystyy ottamaan kantaa. Pystyy muuttamaan muiden ihmisten ennakkokäsityksiä ja pystyn puolustamaan niitä, jotka eivät siihen itse kykene. 

Tästä on ehdottomasti hyvä jatkaa ensi syksynä. Minä itse takaisin Paasikivi-Opistossa, esikoinen ysiluokalla, R kutosella ja Linakin aloittaa viimeisen päiväkotivuotensa. Uskomatonta.

Vuoden päästä meillä vietellään kolmet eri valmistujaiset. 

Ei kommentteja