MITEN LAPSEN LUOVUUS TUKAHDUTETAAN


Mä pidän jokaista ihmistä luovana. Ainakin jollain tapaa. Ei kaikki tietenkään osaa piirtää kuin sarjakuvataiteilijat tai maalata kuin Picasso, en mäkään osaa. En lähellekään. Mutta jokainen lapsi on syntyessään luova, kiinnostunut ympäristöstään. Kiinnostunut kokeilemaan, luomaan ja tekemään. Kunnes jossain kohtaa lapsi lakkaa kiinnostumasta. Lakkaa luomasta. 

On monta tapaa tukahduttaa lapsen luovuus. Ensimmäinen on kieltäminen. 
Sorrun itsekin kieltämiseen aika ajoin. Vaikka itsekin olen luova ihminen, en voi sietää yleistä sekasortoa, meteliä ja sotkua. Joten ajatuskin lapsilaumasta maalaamassa keittiön pöydän äärellä saa mut voimaan vähintäänkin huonosti. Siitä huolimatta meillä piirretään paljon. Ainakin tasan niin kauan, kunnes värikynät ovat taas kummallisesti kaikki (ne sata) kadonneita ja uudet täytyy käydä ostamassa. 
Maalaaminen on meidän kaikkien pienten lempipuuhaa, joten olen päättänyt astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja hankkia kaikille kolmelle ne kauhuvesivärit, joiden hankkiminen on aikasemmin saanut aikaiseksi painajaisia. 
Isommat ovat kiinnostuneita valokuvaamisesta, joten esikoisella on tällä hetkellä mun siskon kamera lainassa ja mä itse pidän hänelle pieniä kuvaustunteja. 

Toinen, miten varmasti saa lapsen luopumaan luovuudesta on vähättely. "Ihan ok", "Sisko osaa paremmin", "Ei sun tota kannata tehdä, ei se oo sun juttus", "Et osaa tehdä sitä ja tätä". 
Varma tappo. Ekalla iskulla. 
Mä en muista, onko mulle itselle koskaan kumpikaan mun vanhemmista sanonu, etten osais jotain. Päinvastoin, erilaisten taiteenalojen ihmisistä koostuvasta (isänpuolen)suvusta ollaan oltu enemmänkin kannustavia. Vaikken koskaan mitään osannut piirtää, niin silti Pappa istutti mut aina piirrustuspöydän ääreen ja jaksoi kehua mun tikku-ukkoja maasta taivaisiin. On ostettu soittimia, laitettu musiikkiluokalle ja Mummu lahjoi serkkupojat katsomaan mun tanssiesityksiä. Koska aina pitää antaa mahdollisuus. Vaikkei se baletti nyt ollut ihan mun juttu, niin silti mä sain mahiksen huomata sen ihan itse, eikä kukaan lytännyt mun haaveita kasvaa isona ballerinaksi. Ei edes ne serkkupojat, jotka lahjottiin pitämään suunsa kiinni. 
Mä pyrin kannustamaan jokaista omaa lastani juuri siinä, mihin he päättävät ryhtyä. Uravalinnoista saatan nykyään sanoa isommille hieman tarkemmin, mitä kyseinen ammatti pitää sisällään, jotta ajatuksesta saa hieman realistisemman kuvan. Mutta jos verikammoinen haluaa kirurgiksi, niin go for it. 
Esikoinen on jo pitkään halunnut näyttelijäksi ja olemme siitä yhdessä puhuneet monen monta kertaa ja etsineet sitä polkua, joka auttaisi häntä saavuttamaan unelmiaan. Vuoden päästä hänellä onkin hakuaika meneillään toisen asteen koulutukseen ja päätökset pitää olla tehtynä. Muttei sekään haittaa, vaikka ekalla kerralla se päätös olisikin huono ja jossain kohtaa huomaa olevansa väärässä koulussa. Aina on mahdollista muuttaa mielensä. Eihän sitä kokeilematta tiedä! 

Kolmas tapa tukahduttaa lapsen mielikuvitus ja luova työskentely on yksinkertaisesti poistaa kaikki virikkeet, jotka stimuloivat luovaan ajatteluun. 
Ei leluja. Ei mahiksia. Ei aikaa. Ei mitään. Naama telkkarin tai tabletin eteen ja aivot narikkaan. En väitä, etteikö meillä koskaan katsota telkkaria tai lapset eivät leikkisi tabletilla. Katsotaan välillä Pipsa Possua vähän liikaakin..... Jos multa kysytään. Tabletilla on yksi ainoa peli, joka on hammaslääkäripeli, josta Lina on tällä hetkellä todella kiinnostunut. Kavereilta, kun on alkanut lähtemään maitohampaita ja Linan oma hammaslääkärin vuositarkastuskin lähenee.. 
Silti ennemmin mä kehitän lasten kanssa jonkun luovan leikin, jossa niiden pitää käyttää omaa mielikuvitustaan. Asiat eivät aina lasten päässä ole sitä, miltä ne näyttävät, joten omasta huoneesta saa äkkiä Elsan linnan ja pikkusiskosta Annan. Taikka omasta sängystä merirosvolaivan, pehmoleluista krokotiilejä ja matosta meren. 
Jos malttaa itse hieman pohtia ja kaivella sitä omaa tukahdutettua luovuutta, niin vain taivas on rajana. 
Ja hei, vieläkin käpylehmät - ihan parhaita! 

Lopetetaan lasten kieltäminen, vähättely ja mielikuvitukseton leikkiminen. Annetaan jokaiselle mahdollisuus kasvaa myös luovaksi aikuiseksi! 

Ei kommentteja