KOULUN JÄLKEEN TYÖTTÖMÄKSI



Koulua on jäljellä enää vajaa kolme viikkoa. Kolme viikkoa, joista ensi viikollakin on kaksi päivää vapaata. Viimeisellä viikolla on yksi vapaa. Eli 11 päivää jäljellä. 

Muistan vieläkin ihan tarkkaan sen fiiliksen, kun sain sähköpostia meidän koulun rehtorilta, että mut on hyväksytty opiskelemaan. Kävelin silloin R:n kanssa kaupasta kotiin ja aloin kirjaimellisesti hyppimään ilosta. Koulun aloittamisen jälkeen mulla on ollu ihan joka päivä sellainen olo, että musta voi oikeasti tulla ihan mitä mä ikinä haluan. Vaikka matkan varrella on ollut todellakin ehkä henkisesti vaikein vuosi koskaan, niin oon silti räpistelly eteenpäin ja pystyny kehittymään niin ihmisenä kuin ammatillisesti. 

Ja niin siinä vain kävi, että mun alkuperäiset suunnitelmat ovat todellakin heittäneet itsellään vesilintua ja haaveet mediatuottajasta ovat vaihtuneet kuvajournalismiin. Tästä syytän kyllä täysin koulun kannustavaa ja mahtavaa ilmapiiriä, joka on saanut mut uskaltautumaan astumaan tutusta ja turvallisesta pois ja kokeilemaan jotain uutta. 
Vielä vuosi sitten kuvasin täysin mielelläni ihmisiä, omia lapsiani ja todella blogimaisia kuvia. Sain koulussakin ensimmäisestä kuvausprojektista palautetta, joka kuului aika lailla näin "tosi kivoja kuvia, mutta ne näyttää vähän sisustusblogiin otetuilta". Enkä voi väittää vastaan. Sen jälkeen olen oppinut katsomaan maailmaa hiukka eri tavalla ja olen todellakin saanut aukaistua ne pienimmätkin liian kireät ruuvit, jotka pitivät mua paikoillaan. Enää en pyri täydellisyyteen ja taltioimaan pelkkiä kauniita hetkiä, vaan haluan kertoa myös todellisuutta, karuja kohtaloita ja rumuutta. (Kuvaan edelleen mm. Mun tarinaa, johon saa osallistua! )

11 päivän päästä saan jonkinlaisen todistuksen käteeni ja jätän Paasikivi-Opiston. Ainakin toistaiseksi, sillä never say never. Sen jälkeen astun toiseen itselle tuntemattomaan olotilaan -  työttömäksi olemiseen. Siitä on yli 10 vuotta, kun oon viimeksi ollut työttömänä ja aika moni asia on muuttunut. 
Kesätöitä mä en saanut mistään. Koulu alkaisi mahdollisesti vasta elo-syyskuun vaihteessa. Joten tässä sitä nyt ollaan. Ei sillä, on mulla plan b, josta toivottavasti pääsen teille mahdollisimman pian kertomaan!

Edelleen sama olotila kuin ekana koulupäivänä. Mun koulu on mahtava! 


2 kommenttia

  1. Oliko siulla ollenkaan vaihtoehto että olisit mennyt kampaamoon töihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se kyllä oo mulla vaihtoehtona ollenkaan.
      Mulla ei ensinnäkään oo niitä papereita ja sit toiseks ne työajat on täysin väärät. Ja se olis yrittäjyyttä, mikä ei ihan tässä elämäntilanteessa oo paras vaihtoehto.

      Poista