YRITTÄJYYS, OPISKELU JA ÄITIYS


Nyt mennään seitsemättä viikkoa koulussa, vaikka musta itsestä tuntuu, että olisin käynyt koulua jo ainakin vuoden. Ei siis sillä, että siellä olisi tylsää tai pitkäveteistä, vaan olen oppinut niin paljon uusia asioita, etten oikein ole varma voiko niin paljoa oppia näin lyhyessä ajassa. 
Samaisessa ajassa olen myös uskaltanut avata uuden oven ja aloittaa yrittäjyyden valokuvaajana. Vaikken ihan täysipäiväinen yrittäjä tai alv-velvollinen vielä olekaan, niin silti kalenteri täyttyy niin opinnoista kuin kuvauskeikoistakin. Ehkä joku kaunis päivä uskallan sen toiminimen perustaa ja etsiä itselleni oman valokuvausstudion. One day. 

Miten sitten yhdistetään yrittäjyys, opiskelu ja vielä yksinhuoltajuus? Lisäämällä vuorokauteen tunteja. Jos pystyisi. Lisäisin. 
Mutta oikeasti ne kolme yhdistyvät intohimolla ja rakkaudella tekemistä kohtaan. Ja koska tunnen järjetöntä intohimoa niin valokuvausta, opintoja kuin äitiyttäkin kohtaan, niin niitä ei ole edes kovin vaikea saada kimppaan. Mikään ei tunnu liian raskaalta, eikä mikään näistä kolmesta ahdista. 

Mun on pakko myös kiittää mun lähipiiriä, jotka ovat tän seitsemän viikon aikana auttaneet niin tyttöjen haussa kuin käytännön järjestelyissäkin. Mulla on ollut extempore-kuvauskeikkoja, joiden ajaksi olen tarvinnut lastenhoitajaa. On pitkäksi venyneitä koulupäiviä, joiden jälkeen en ole itse ehtinyt hakemaan lapsia päiväkodista. On aikuisia, jotka välittävät mun lapsista ihan yhtä paljon kuin minä itsekin ja aikuisia, joiden kanssa mun lapset rakastavat viettää aikaa. Näin ei ole koskaan oikeastaan edes tuntunut pahalta, jos joku päivä me nähdäänkin lasten kanssa pari tuntia vähemmän kuin yleensä. 
Energiaa saan myös siitä, että mulla on joku, joka uskoo muhun ja siihen, mitä mä teen.

Mun koulu on myös aika ihana, koska se alkaa yleensä vasta kello 9:30 aamulla, joten vien tytöt päiväkotiin kasiksi aamupalalle. Näin me ollaan vältetty aamukiukut ja liian aikaiset heräämiset, eikä tyttöjen päivätkään ole liian pitkiä. Joten meille jää lasten kanssa yhteistä aikaa vielä jokaisen koulupäivän jälkeen jutella toistemme kuulumiset läpi, leikkiä ja tehdä yhdessä ruokaa. Viikonloppuina me kaikki osataankin nykyään ottaa entistä rennommin, kun ei ole kenelläkään kiire minnekään. Tosin allekirjoittanut toivoo hiukka pidempiä aamu-unia viikonloppuisin.....

Ehkä kaiken yhdistäminen vaatii myös ripauksen tietynlaista luonnetta. Se saattaa olla joidenkin mielestä hulluutta, mutta mä sanon sitä erittäin hyväksi organisaatiokyvyksi. 
Jos jotain oikeasti haluaa, niin mikään ei ole esteenä. Olen huomannut myös positiivisen ajattelutavam voiman - mitä positiivisemmin asiat kokee, sitä helpommin selviää myös negatiivisista asioista. 
Mä haluan itse osoittaa mun lapsille esimerkkiä ja näyttää, että jos hekin suhtautuvat johonkin intohimoisesti, niin he pystyvät saavuttamaan villeimmätkin unelmansa. 

Tästä ei nyt tullut mitään kymmenen kohdan vinkkilistaa siitä, miten yhdistää yrittäjyys, opiskelu ja äitiys. Mutta jos jotain täytyy listata, niin viivoilla olisi päättäväisyys, intohimo, rakkaus, organisointikyky ja hyvä tukiverkosto. Ja ripaus sitä hulluutta. 

Ei kommentteja