MINÄ EN SUOJELE SINUA KAIKELTA


Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän vanhempi joutuu olemaan huolissaan. Vanheneminen lisää vastuuta, oman mielipiteiden ja päätösten määrää. Pitää tietää ihan itse, mikä on oikein ja mikä väärin. Äiti ei ole aina vieressä kertomassa. Aina ei voi edes soittaa ja kysyä. 
Jotkut asiat pitää kokea. Jotkut virheet on pakko tehdä itse, jotta niiden vakavuuden ymmärtää. 

Tämä viikko on opettanut minulle vanhempana, että minä en voi suojella lastani kaikelta. En, vaikka äitinä haluaisin niin lapselleni uskotella. Vaikka haluaisin niin myös itsestäni uskoa. Lapsen suojeleminen on asia, joka jatkuu pitkin elämää. Huoli ei lopu, se kasvaa. 
Kun tällä viikolla olen istunut Tyksissä esikoiseni sairaalasängyn vierellä, seurannut sydänmonitoria, kuunnellut tippalaskurin piippausta ja itkenyt. Olen tullut siihen tulokseen, että maailmassa on niin paljon vääryyttä, pahuutta ja välinpitämättömiä ihmisiä, että minun tehtäväni on vain yrittää kasvattaa omista lapsistani täysiä vastakohtia sille pahuudelle, mitä lapseni itse ehkä joutuvat joskus kokemaan. 

Minun tehtäväni on opettaa, ettei kaikki ihmiset ole yhtä hyviä. Jotkut ovat pahoja. Minun tehtäväni on luoda kuitenkin lapsiini uskoa ihmiskuntaa ja hyvyyttä kohtaan, käskemättä heitä olemaan liian sinisilmäisiä. 
Minun täytyy kasvattaa lapset olemaan luottamatta ja luottamaan samaan aikaan. Heidän itse täytyy opetella kuka on sen luottamuksen arvoinen. 

Tänään esikoiseni täyttää 14 vuotta. Tiistaina olisi voinut olla hänen elämänsä viimeinen päivä. Tästä lähtien hän tietää, että elämä on vain laina ja siitä täytyy pitää itse pitää hyvää huolta. Hän osaa jatkossa paremmin tehdä päätöksiä ja arvioida ihmisiä.
Minä taas olen hänestä päivä päivältä enemmän huolissani, sillä hän kasvaa. Hänen täytyy oppia. Ihan itse. Vaikka olen aikasemminkin kertonut ihmishengen hauraudesta, sen todella huomaa vasta, kun se on uhattuna. 

Minä en suojele lapsiani kaikelta. En lupaa niin tehdä. Haluaisin, mutta siihen en yksinkertaisesti pysty. Sen sijaan aion opettaa, näyttää, viitoittaa tietä ja ennen kaikkea rakastaa.
Rakastaa niin paljon, että se sattuu. 

6 kommenttia

  1. Voi kamala! Voimia teille jatkoon. :( <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Täällä on tällä hetkellä kaikki hyvin ja kenelläkään ei ole enää mitään hätää, onneksi :)

      Poista
  2. Itsekin pohdin niin paljon tuota että miten heitä voi suojella. No, ei voi kuin tiettyyn pisteeseen asti. :( Parempi kun ei liikaa mieti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se valitettavasti on. Noiden perässä kun ei pysty 24/7 kulkemaan :/

      Onneksi kuitenkin suurimmat möröt pystyy pitämään loitolla, ainakin useimmiten <3

      Poista
  3. Ihana kirjoitus. Niinhän se on, tietyissä asioissa on vaan uskottava lapsi "herran haltuun", luotettava lapsen omaan harkintakykyyn ja katsottava vierestä toisen räpiköintiä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Niinhän se valitettavasti on! Ohjata hieman pystyy ja yrittää kertoa kaiken tärkeän. Loppu on lapsen/nuoren omissa käsissä.

      Poista