MIKÄ DEITTIELÄMÄ?


Erosta on nyt kulunut vuosi ja 9 kuukautta. Vuoden ja yhdeksän kuukautta olen ollut yksin, sinkku, vapaa. Mutta yksilläkään treffeillä en ole koko tänä aikana käynyt. 
No viime vuosi meni täysin raskaana ollessa ja vauvavuoden ensikuukausien kanssa valvoessa, joten treffit -ja miehet- eivät käyneet edes mielessä. Kuluneen kesän aikana olen kuitenkin havahtunut taas siihen, että olenhan minäkin ihminen, joka kaipaa läheisyyttä. 

Mikä siinä sitten on niin vaikeaa lähteä deittailemaan ketään? En tiedä. Oon tänä aikana muutamaan otteeseen ladannut itselleni Tinderin, mutta lähes yhtä äkkiä sen joka kerta myös poistanut. Tinder ei ole minua varten. Pelkkä ajatuskin vieraan ihmisen tapaamisesta ja treffeistä ahdistaa todella paljon. 
Ei sillä, kaipaisin kyllä todellakin toista aikuista vierelle. Mutta uusien ihmisten tapaaminen ja se koko alkusäätö ei kiinnosta ollenkaan. Lasten pitäisi tutustua uuteen ihmiseen ja kaikki vaikuttaisi taas meidän todella hyvin toimivaan arkeen. 
Ja ennen kaikkea - en halua särkeä omaa sydäntäni enää kertaakaan.

Ihailen suuresti niitä, jotka uskaltavat heittäytyä uuteen suhteeseen pian eron jälkeen. Samalla myös tiedostan, ettei minusta ole siihen. 

Mulla toimii arki lasten kanssa todella hyvin ja ehkä pelkäänkin antaa jollekulle toiselle vähääkään vastuuta tästä meidän hyvin rullaavasta elämästä. 
Olen juurtunut niin omiin rutiineihini ja tekemään asiat omalla tavallani, niin voisi olla todella vaikeaa katsoa vierestä jonkun toisen tapaa täyttää astianpesukone. 
Mikä siis avuksi? En tiedä. 

Joskus sekin askel on uskallettava ottaa, mutta se askel ei ole tänään. Eikä vielä huomennakaan. Jatkan siis ihan hyvillä mielin, joskin hieman kaihoisasti, tätä treffitöntä elämääni.

Ehkä se unelmien prinssi koputtaa joku päivä oveen ihan itsellään? 


2 kommenttia

  1. Juuh, samoja ajatuksia. Sinkkuna 2v 4kk. Treffeillä oon kyl käyny mutta ei mistään ole tullut mitään. :( prinssiä odotellessa!

    VastaaPoista