TUKAHDUTETTU LUOVUUS


Mä olen aina ollut luova ihminen, joka on hakeutunut luovaan ympäristöön. Pienenä se oli piirtämistä Papan työpöydän äärellä, mielikuvitusystäviä ja mitä ihmeellisimpiä leikkejä. Nuorena olin se rasittava tyyppi, joka kulki kaikkialle kameran kanssa. Äiti inhosi sitä, koska ensinnäkin filmit olivat kalliita, mutta varsinkin niiden kehittäminen maksoi mammonaa. Ja aina tuplakuvat! Tykkäsin myös maalata, vaikken koskaan oppinut ihan oikeasti piirtämään. 
Mutta jossain kohtaa kaikki jäi. Luovuus katosi ja huomasin, ettei minua edes kiinnostanut olla luova tai ajatella yhtään laatikon ulkopuolelta. 

Mulla on ollut aika vaikea aikuiselämä. Rankka. Aika paljon pettymyksiä, vastoinkäymisiä ja niin fyysistä kuin henkistä kipua. Itse en ole koskaan elämääni sen kummempana pitänyt, mutta viisaammat ovat kertoneet, ettei kaikilla sellaista ole ollut. 
Viimeisen kymmenen vuotta olen elänyt aika tukahdutettua elämää. Kaikin puolin.

Toistan itseäni, kun kerron kuinka ihanaa koulussa on ollut. Olen löytänyt itseni uudelleen ja se kaikki syvälle piilotettu luovuus on päässyt minussa taas esiin. Uskallan näyttää, olla ja tehdä. 
Isoin syy siihen on varmastikin aivan järjettömän kannustava ja motivoiva ilmapiiri ja opettajat, jotka uskovat kaikkiin meihin oppilaisiin. Olen jo tämän lyhyen ajan sisällä jäänyt useamman kerran monttu auki, kun joku opettaja on kehunut, auttanut tai kannustanut minua tekemään juuri minun omaa juttuani. Vedet silmissä täytyy sanoa, ettei mikään muu ole vapauttavampaa kuin positiivinen palaute, rakentava palaute ja toisen aikuisen kannustava asenne. 

Kaiken tämän seurauksena olen nyt väsäillyt omia kotisivujani muutaman viikon ajan. Kotisivuja varten olen kuvaillut ison määrän ihmisiä, joista vielä suurella osalla ovat kuvaussessiot tuloillaan. Josko tämän viikon aikana saisin sivut jo auki... 
Mulla on myös muutama oma valokuvaus -projekti koulua varten. Valokuvateostyöpaja on ollut mulle itselle todella silmiä avaava kurssi, jota varten mulla on 101 visiota, joista haluan toteuttaa kaiken ja vähän enemmänkin. 

Mä en voisi ihan oikeasti onnellisempi ihminen olla tällä hetkellä. Tuntuu kuin olisin päässyt jonnekin, missä mun on aina kuulunut olla. 
Vielä menee kuitenkin hetki, että kehtaan pikkasen enemmän tuoda teillekin näytille mun töitä ja valokuvia.. Pitää päästä turhasta ujoudesta irti. 

2 kommenttia