MISTÄ MÄ UNELMOIN?




Tällä hetkellä mun unelmat ovat aika arkisia ja koskee pääsääntöisesti mua itseäni. Oon antanut lapsille viime vuosina 110% musta, joten nyt on mun aika pikkasen ottaa aikaa myös itselleni ja toteuttaa niitä mun omia unelmia.
Se ei tietenkään tarkoita sitä, että unohtaisin lapset täysin tai etteivät lapset saisi toteuttaa omia unelmiaan. Vaan sitä, että mä uskallan myös sanoa, että mäkin tartten itselleni jotain omaa.

Koulun aloittaminen ja alan vaihto oli mulle yksi todella isoista käännekohdista mun elämässä. Tämän koulun kautta mä pääsen toteuttamaan itseäni ihan uudella tavalla ja kokeilemaan juttuja, joista ennen vain haaveilin.
Koulusta on myös lähtenyt ihan uudet unelmat liikkeelle ja koulun alkaessa olleet selkeät suunnitelmat ovat lähteneet pikkasen rönsyilemään.

Mistä mä sitten tällä hetkellä unelmoin?

Koulun suhteen mä unelmoin siitä, että löydän itseni ja oman polkuni. Vielä hetki sitten olin 110% varma, että tämän jälkeen suuntaan tieni Turun ammattikorkeakouluun Tradenomiksi (mediatuotanto), mutta nyt houkuttelisi myös Paasikivi-opistollakin toimivan Humakin Kulttuurituottajan opinnot. Ainoa miinus jälkimmäisessä on, etten tällä hetkellä kykene opiskelemaan täysipäiväsesti korkeakoulussa, varsinkaan sellaisessa, jonne kestää 1,5 tuntia pelkästään mennä.. Onneksi kyseistä tutkintoa järjestetään myös monimuotokoulutuksena, joten se voisi olla enemmän itselle sopiva.
Näiden lisäksi olen alkanut kiinnostumaan todella paljon valokuvauksesta. Välillä iskeekin harmitus, etten valinnutkaan pelkkää valokuvaus-linjaa Paasikivi-opistolta, vaikkakin olen erittäin tyytyväinen Mediajournalismin opintoihini. Tosin voisinhan tähän perään käydä valokuvaus-linjankin, mutta opintokustannukset tulevat kyllä siinä kohtaa vastaan. Kumpikin koulutushan on maksullinen. Toisaalta en koskaan varmaan ole tarpeeksi itsevarma, että pystyisin toimimaan valokuvaajana.
Journalistiopinnotkaan eivät ole täysin poissuljettu vaihtoehto. Tosin ehkä kuvajournalismi kiinnostaisi pikkasen enemmän... 

Unelmoin isommasta asunnosta, jossa meillä kaikilla olisi oma huone. Tai edes isommilla tytöillä ja minulla.
Mä nukun tällä hetkellä olohuoneessa, jotta saan yöt nukuttua. Vain A:lla on oma huone. Lina ja Elle nukkuvat sulassa sovussa keskenään, kun Enna jakaa huoneensa R:n kanssa. Tosin näinkin on sujunut nyt kesäkuun alusta saakka tosi kivasti, mutta on se oma makkari oma makkari.
Nyt kuitenkaan ainakaan vuoteen me ei olla lähdössä tästä yhtään mihinkään, koska opinnot syövät suurimman osan budjetista.

Pienenä unelmana olisi myös päästä aikuisseurassa ulkomaille. Ei mihinkään Ibizalle viikoksi ryyppäämään, vaan ihan pelkkä viikonloppureissu Lontooseen, Barcelonaan tai vaikkapa ihan Tukholmaankin riittäisi oikein hyvin. 
Meidän pitikin mun siskon kanssa tänä syksynä lähteä kahdestaan viikonlopuksi matkaan, mutta kuten sanottua - koulu, rahat ja sitä rataa.

Haluaisin treffeille. Sellasille ihka oikeille unelmatreffeille, jotka sisältäisi hyvää seuraa, parempaa ruokaa ja jonkun yllätysmomentin. 
Me käytiin AC:n kanssa taannoin tässä ihan lähellä sijaitsevalla Vaarniemen kalliolla, jonka näkymät jättävät aika sanattomaksi. Turku ja Kaarina aukeavat 360 asteen loistossa. Siellä olisi kiva jonkun kanssa syödä eväitä ja katsella auringonlaskua. Jonkun muun kuin AC:n, vaikkei AC:ssakaan mitään vikaa ole...

Tietty unelmoin myös siitä työpaikasta. Vaikkei se ole ihan vielä tällä hetkellä ajankohtaista, niin todellakin mä unelmoin siitä, että pääsen tekemään ihka oikeita töitä ja saan palkkaa. 
Avoinna tietenkin vielä on, mikä se tulevaisuuden unelmaduuni sitten voisi olla, mutta olen täysin varma, että se liittyy media-alaan. 

Mistä sä unelmoit?

Ei kommentteja