WHAT ABOUT LOVE



Kun takana on kolme epäonnistunutta parisuhdetta, voisi ajatella, että olen heittänyt ajatukset rakkaudesta roskiin. Ja vuosi sitten olinkin. Olin täysin varma, etten enää koskaan tule edes tapailemaan, saati menemään enää koskaan naimisiin kenenkään kanssa. Hittoon miehet ja kaikki sen kaltaiset. 
Mutta niin se vain on, että aika parantaa ja elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Vieläkään en ole ihan täysin valmis solmimaan uutta parisuhdetta, tai edes oikeastaan haaveile uudesta kumppanista, mutta se fiilis siitä, että rakastuminen voisi olla mahdollista, on herännyt. Vielä kun saisin oman itsetunnon kohdalleen, niin maailma voi olla mun. 

Rakkaus on siitä jännä juttu, ettei se taida loppua joissain parisuhteissa koskaan. Se muuttaa muotoaan. Joskus se saattaa hävitä kokonaan pikku hiljaa. Mutta taas joissain suhteissa se ei koskaan katoa.
Mä uskon vahvasti, että meillä kaikilla on se yksi oikea, jota kannattaa etsiä niin kauan kunnes se löytyy. Jos sen on löytänyt, siitä kannattaa pitää kaksin käsin kiinni. 

Joten kyllä, mä olisin nyt valmis ihastumaan, tuntemaan perhosia vatsan pohjalla ja lopulta rakastumaan. Täysin.

2 kommenttia

  1. Joku viisas on joskus sanonut, että ei ole epäonnistuneita parisuhteita, ne on vain päättyneitä. Minua helpotti valtavasti, kun törmäsin tuohon ajatukseen ja ymmärsin, että niinpä. Niinhän se on. Onko ero aina epäonnistumista? Vai onko se rohkeutta ja järkeä? Ne ihmiset, ketkä elää samassa suhteessa läpi elämän, eivät välttämättä ole yhtään sen onnellisempia kun minäkään.

    Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko kanssa, että ero olisi aina epäonnistumista. Ehkä se tunne on enemmän henkilökohtainen ja ne omat fiilikset siitä parisuhteesta luo myös sen tunteen, mikä erosta jää?
      Aikaisemmat suhteeni eivät ehkä ole olleet niitä epäonnistuineita, vaan juurikin eron avulla niistä on tullut vasta järkeviä. Mutta viimeisin on jäänyt mieleen epäonnistumisen tunteena, kun siihen oli laittanut niin paljon tunnetta ja yritystä.

      Poista