VOIKO EKSÄN KANSSA OLLA KAVERI?


Mä olen elämäni aikana seurustellut kolme kertaa vakavasti. Kolmen eri miehen kanssa olen asunut ja suunnitellut tulevaisuutta. Kahden niistä kanssa olen saanut lapsia. 
Mä en itse koe, että olisin kovinkaan hyvä parisuhdeasioissa - tuppaan tykkäämään aina niistä vääristä tyypeistä. Oon kuullu, että se on useankin naisen ongelma...
Mutta kun on lapsia ja on yhteishuoltajuus, niin silloin pitäisi varmaan pystyä myös niistä lapsista yhdessä huolehtimaan - kunnes ne täyttävät sen maagiset 18 vuotta. Tosin kokemus kertoo, ettei se huolehtiminen siihen lopu, eivätkä nuo lapsoset taida syntymäpäivänään kotoa pois muuttaa.

Täytyy myöntää, että isompien tyttöjen isän kanssa mulla itsellä ei ole minkäänlaisia välejä. Me ei juurikaan keskustella, ehkä kerran vuodessa, jos tulee jokin lapsia koskeva asia mistä koen velvollisuuden yhteishuollon takia kertoa. Sekin keskustelu käydään viestitse. 
Ja se on mulle ihan fine. Mä en koe tarvetta ollakaan mikään bff isompien tyttöjen isän kanssa, mutta jonkinlaista vastuun jakamista mä välillä toivon.On joskus tosi rankkaa yrittää hoitaa kaikki yksin ja olla täysin yksin vastuussa kaikissa hetkissä, mitä isompien tyttöjen elämässä on. Usein yritän jopa jakautua kahtia, jotta pystyisin olemaan kahdessa paikassa samaan aikaan, mutten ole siihen vielä kyennyt.

Pikkutyttöjen isän kanssa me ollaan kuitenkin panostettu siihen, minkä me molemmat koetaan todella tärkeäksi varsinkin nyt, kun lapset ovat vielä pieniä ja tarvitsevat tiiviisti molempia vanhempia elämäänsä. Eli ihan oikeasti pitämään yhteishuoltajuudesta kiinni. 
Vetovastuu tietenkin on mulla, sillä mä vastaan tyttöjen päivittäisestä arjesta, ruoasta, vaatteista yms. Mutta kun eteen tulee lääkärireissuja tai muita lapsia koskevia menoja, niin mä tiedän, että voin aina soittaa Linan, Ellen ja Ennan isälle. 
Me tullaan todella hyvin toimeen, vaikka välillä tunne toisen naaman ärsyttämisestä on varmastikin molemminpuoleinen. Mutta kun hetkeksi aina pysähtyy ja miettii kuinka tärkeää se on pikkutytöille, että ne pystyy olemaan samassa huoneessa äidin ja iskän kanssa, niin erimielisyydet pystyy pistämään taka-alalle. Varsinkin Lina rakastaa pelkästään ihan sitä, että äiti ja isi ovat samassa paikassa samaan aikaan ja kertoo sen usein myös ääneen.

Mulla on kaveri, jonka vanhemmat ovat eronneet jo ajat sitten. Molemmat osapuolet ovat olleet uusissa naimisissa jo iät ja ajat ja uusia lapsiakin on saatu. Mutta tän mun kaverin vanhemmat pystyi aina viettämään juhlat yhdessä ja muistan jopa mun kaverin äidin perheen asuneen jonkun rempan ajan tän isän perheen luona. Goals. 
Ehkä kuitenkaan niin pitkälle ei tartte mennä, että voisin majoittaa jomman kumman eksistäni tänne meille, mutta haluaisin varsinkin pienemmille sen mahiksen, että tärkeät juhlat voidaan viettää hymyssä suin kimpassa - kuten me esimerkiksi tehtiin viime jouluna. Sanotaan vaikka niin, että mä en halua joutua samaan tilanteeseen pikkutyttöjen isän kanssa kuin isompien tyttöjen isän kanssa tällä hetkellä olen. 

Meidän erosta on nyt reilu 1,5 vuotta ja siihen puoleentoista vuoteen mahtuu aika paljon erilaisia fiiliksiä, riitoja ja yhdessä tsemppaamista. Mutta kummankin päämääränä on ollut luoda lapsille sellaiset olosuhteet, joissa on hyvä olla. Se oli myös iso syy meidän erolle.
Vieläkin voin hyvillä mielin sanoa, että vaikken aina kaikesta siitä tykkää, mitä pikkutyttöjen isä tekee, niin ainakin se on todella omistautunut lapsilleen. Muusta mun ei tarttekaan välittää. Ja niin kauan, kun osataan kunnioittaa myös sitä toisen vanhemman tapaa olla ja kasvattaa niitä yhteisiä lapsia, niin meillä menee hyvin.
Joten mä sanoisin kyllä - eksän kanssa voi olla kaveri. Ainakin tiettyjen rajojen puitteissa. Miten teillä on sujunut?

2 kommenttia

  1. Ei oo kokemusta, mutta tuo teidän kyllä kuullostaa hyvältä. Ehkä moni jopa ajattelee teistä, että hei tuo on sitä Goals -kamaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se voi olla <3
      Ja vaikka helppoahan tämä ei todellakaan ole ollut, mutta sinnikkyydellä ja yhteisellä tavoitteella pääsee pitkälle :) Kaikilla se ei onnistu. Eikä siitäkään tartte kenenkään tuntea huonoa omaatuntoa.

      Poista