SINKKUELÄMÄÄ




Herään aamuisin kirkasvalolamppuun ja nousen rauhassa ylös, ettei naamaan vain tule ryppyjä liiasta hätiköimisestä. Keitän latten, puolitan croisantin, jonka väliin sujautan salaattia ja mozzarellaa. Istun rauhassa latteani siemaillen ja luen päivän uutiset. 
Meikkaan ja seison vaatekomerossa miettimässä päivän asua. Siinä voi joskus mennä muutama tovi, mutta aina pitää näyttää hyvältä - oli sitten maanantai tai lauantai. 
Kerään tavarani laukkuuni ja tarkistan vielä onko kaikki mukana. Päivä voi alkaa. 


---

Herään siihen, kun Enna huutaa pinnasängyssä. Nostan vauvan syliin ja haistan sanonko mitä. Vaihdan vaippaa, kun Lina ja Elle pomppaavat paikalle. Kuulen vähintäänkin 14 kertaa lauseen, joka alkaa "äiti mä haluun". 
Telkkari päälle, puurokattila liedelle. Päivävaatteet kaapista lapsille, yhdet puklut pois matolta ja hokaan, että voisin itsekin käydä vaikka vessassa. Mutta ei vielä! Sillä kuulen taas kuinka joku haluaa jotain. 
Aamupalat pöytään, kaikille kaikkea. Vauva täytyy syöttää ja yhdet jogurtit kerätä lattialta. Aamupalat on syöty, hampaat pesty ja vaatteet ovat päällä. Lapsilla. Nyt se vessa? 
Äkkiä jotain omasta kaapista päälle, hiukset nutturalle ja lennosta ripsarit ripsiin. Ihan sama miltä näytän, kunhan kaikki lapset on elossa ja edes yksi niistä on tyytyväinen. Päivä voi alkaa. 
Hitto, unohdin käydä vessassa. 

All the glitter and glory.

2 kommenttia