BACK TO SCHOOL?



Mulla on vihdoin ja viimein käytössä mun uusi tietokone, jonka ostin vuosi sitten. Tällä kirjoittaminen vaatii hieman harjoittelua, joten sinnitelkää mun kanssa hetki. 
Kuvia ei myöskään tältä koneelta löydy ennen kuin saan aikaiseksi siirtää kaikki vanhalta koneelta muistitikulle.. ja koska tunnetusti mulla on koko ajan ihan järkky määrä ylimääräistä aikaa, niin se tapahtuu ehkä ens kesänä. 

Mutta aiheeseen, mikä mua tänään mietityttää - syksy. Ahdistus alkoi jo keväällä, heti kun olin käynyt koulussa keskustelemassa tulevasta koulu-urakasta. 
Kymmenistä ja kymmenistä toisen alan työhakemuksista huolimatta en ole saanut itselleni oppisopimuspaikkaa mistään ja aika käy todella vähiin. Mä olen käynyt läpi kaikki skenariot mielessäni. Tai oikeastaan mulla ei ole kuin kolme vaihtoehtoa - 1. jäädä kotiin Ennan kanssa ja keskeyttää koulu kokonaan. 2. jäädä työttömäksi työnhakijaksi ja viedä tyttöjä päivittäin "turhaan" päiväkotiin. 3. palata kouluun. 

Omassa mielessä vaihtoehto ykkönen ei ole oikeastaan käynyt ollenkaan. Tiedän, että se olisi yksi vaihtoehto, mutten halua jäädä kotiin ja keskeyttää kouluani. Haluan päästä käyttämään aivojani johonkin, missä vastapuoli ymmärtää mitä puhun, eikä, noh, pasko housuihinsa. Enkä nyt väheksy ollenkaan kotiäitiyttä, se on todella tärkeää ja olen ollut onnellinen ollessani kotona viimeisen reilu 1,5 vuotta, mutta nyt tässä tilanteessa mun aivot huutavat aikuista seuraa ja haluavat tehdä töitä. 
Kakkonen taas on vähän jotenkin tylsä vaihtoehto. En halua jäädä kotiin etsimään työtä, kun lapset ovat päiväkodissa. Varsinkin, kun Enna on vielä niin pieni, tuntuu Ennan vieminen päiväkotiin turhalta, kun itse palaan kotiin tekemään en mitään. Töitä pystyisin hakemaan koulun ohessakin. 
Kolmonen, kolmonen, kolmonen.... Eli koulu. Koulu on ollut mun plan ö viimeiset 6kk. Koulu on ollut se "vihon viimeinen asia", mihin haluan palata. Mutta tässä alkaa vähän vitsit käymään vähiin, eikä mulla taida olla mitään muutakaan vaihtoehtoa kuin palata kouluun. 

Mä menetän jälleen kerran tän asian kanssa mun yöunet ja pelkään, etten pysty edes nauttimaan koko loppukesästä, koska ahdistun kouluun paluusta niin paljon. 
Vieläkin takaraivossa jyskyttää se "miten hemmetissä aiot tehdä kampaajan hommia 8-16 aikavälillä ja saada rahaa". En millään. Jopa mun valmistuminen saattaa lykkääntyä entisestään sen takia, etten pysty olemaan töissä klo 16 jälkeen. 

Mutta joku ammatti munkin on pakko hankkia. Siitä ei pääse mihinkään. Ja todettakoon, ettei parturi-kampaajassa ole mitään vikaa, päinvastoin - mä oon siinä ihan hiton hyvä! (Ja mun kaverit kiittäis taas ilmaisista hiuspalveluista.)
Muuutta - antakaa mulle töitä!

4 kommenttia

  1. Eikö monet kampaajat teekin yrittäjänä töitä? Alat yrittäjäksi ja yrität päästä joustavaan paikkaan töihin jossa ei oo pakko työskennellä iltaisin/viikonloppuisin. Uskon että tällaisia paikkoja kyllä löytyy. Huonommat rahathan siitä toki saa,mutta se tuskin tulee olemaan äiti-ihmiselle ongelma. Itse alalla jossa pitäisi työskennellä iltoja ja viikonloppuja mutta hyvin olen saanut itseni arkiaamuvuoroihin ku olen tehnyt selväksi että äitinä en vaan yksinkertaisesti pysty muulloin työskentelemään. Tiedän ettei se kaikille ole yhtä helppoa mutta suosittelen kysymään asiasta tulevilta työnantajilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 90% kampaajista on yrittäjiä..
      Ja valitettavasti yrittäjyys ja huono palkka on juurikin näin äiti-ihmisenä todella huono yhdistelmä.
      Mä pystyn kyllä itse olemaan syömättä, tarvitsemattaa uusia vaatteita ja olemaan harrastamatta, mutta lapsille mun pitää kaikkea pystyä tarjoamaan. Lisäksi vielä se, ettei pysty suunnittelemaan etukäteen, mitä ensi kuussa tulee ja menee, on pitkä minus.
      Homma olis aivan eri, jos olisin parisuhteessa ja perheessä olisi ainakin yksi varma tili.

      Poista
  2. Olen toiminut pa-ka yrittäjänä yh.na ollessani, ei oikeesti ollut helppoa.. töitä ois pitänyt pystyä tekemään 12h päivittäin, ja entäs jos lapset sairasti.. ilman tukiverkostoa ei ole muuta vaihtoehtoa kun perua asiakkaat. Jotkut pystyy, musta ei ollut siihen pidemmän päälle. Jos pääsisit palkalliseksi, ois erittäin jees, muuten en omien kokemusteni ja kuulemani perusteella suosittele :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kommentista - tätä itse juuri pelkään todella paljon.
      Yrittäjänä kuitenkin on täysin riippuvainen asiakasmäärästä ja yksinhuoltajana yksin vastuussa lapsista. Itselläni ei ole ketään, joka voisi hoitaa sairastunutta lasta mun puolesta ja meillä vielä kaikki flunssat, vatsataudit ja muut pöpöt kiertää viisi lasta, joten ollaan oltu parhaimmillaan kaksikin viikkoa vuorotellen kipeinä. Kaksi viikkoa ilman tuloja on aika kova isku....

      Poista