VOIKO KAMERAAN RAKASTUA?




Voi, voi, voi ja vielä kerran voi. 

Mä tein uudenvuodenlupauksen itselleni, että opettelen kuvaamaan paljon teknisemmin. Tai se ei ollut varsinainen lupaus, vaan yritys. 
Joten sainkin sitten alkuvuodesta mun siskon vähän paremman järjestelmäkameran lainaan ja aloin tutkimaan sen tekniikkaa. Valitettavasti kuitenkin se kamera jäi aina ison kokonsa takia kotiin, jos lähdin jonnekin missä kameraa tarvittiin ja sitten lopulta kotonakin kamera istui laukussaan ja kaivelin totuttuun tapaan omaa minijärkkäriäni aina kehiin. 

Sain Canon EOS M -kameran äitienpäivälahjaksi kolmisen vuotta sitten ja tykästyin heti sen pieneen kompaktiin kokoon. Kamerana se tuntui silloin tosi hyvältä.
Kuvasin lukioaikoina paljon ja vielä isompien lasten ollessa pieni, mutta myin silloisen Olympukseni pois, kun en pitkään aikaan ollut sillä kuvaillut. 

Kun tunsin hieman kehittyväni kuvaajana, niin aloin toivomaan kameralta lisää ominaisuuksia. En kuitenkaan lähtenyt vaihtamaan Canoniani toiseen, sillä tykkäsin sen pienestä koosta niin paljon. 
Mikään ei muuten ole äiti-ihmiselle mukavempaa kuin pieni, laukkuun sopiva kamera! Kun laukusta löytyy vaippoja, putsareita, isoa lompakkoa, vaihtovaatteita(vauvalle) ja kaikkea, mitä toivoa saattaa, niin kevyt kamera on ihan must have. 
Katselin kyllä vähän väliä Canonin isompia oikeita järkkäreitä, mutten uskaltanut vaihtaa. 
Sitten törmäsin uudelleen Olympukseen. Heti ensimmäinen ajatukseni kuitenkin oli, etten pystyisi vaihtamaan kokonaan merkkiä - siskoni kanssa pystyin vaihtelemaan objektiiveja kätevästi. Jos vain olisin joskus saanut aikaiseksi ostaa adapterin. 

Päätin ottaa yhteyttä Olympukseen ja sainkin lainaksi iki-ihanan Olympus PEN E-PL8 -kameran, jota oli monessa eri yhteydessä kehuttu täydelliseksi bloggaajan kameraksi. Eikä turhaan!
PEN on suurinpiirtein saman kokoinen kuin omistamani EOS M, joten pieni koko oli tuttu ja turvallinen. PENissä ei myöskään ole etsintä, joten kuvaaminen oli tuttua puuhaa, mutta kuvanlaatu huomattavasti parempaa. 
PEN E-PL8 yhdistettynä 45mm f 1.8 -objektiiviin oli kuin unelmien täyttymys. 

Kuitenkin toiveissa oli tosiaan kehittyä kuvaajana ja haluta oppia paljon enemmän. Luettuani viikon verran arvosteluita ja keskusteltuani muutaman vähän enemmän valokuvauksesta tietävien ystävieni kanssa, päädyin PENin täydellisyydestä huolimatta ostamaan itselleni Olympus E-M10 Mark II -kameran. Enkä ole katunut päivääkään!
Kovinkaan paljoa näillä kahdella kameralla ei ole eroa, mutta E-M10 on kuitenkin parempi. E-M10 -kamerasta löytyy myös etsin, jota PENissä ei EOS M:n tapaan ei myöskään löydy. Nyt, kun olen kuvaillut viikon verran etsimen kanssa, en enää osannut ottaa PENillä kuvia, yritin tunkea koko ajan silmääni siihen kiinni. 

Voin siis sanoa, että nyt olen löytänyt oman kamerakotini! Valokuvaamisesta tuli kertaheitolla taas intohimo ja kamera on ollut enemmän käytössä viimeisen 1-1,5 viikon aikana kuin koko alkuvuoden. 
On ihanaa, kun saa taas jonkun "oman jutun" takaisin, josta on aina nauttinut. 
Voisin paasata uudesta rakkaudestani pidemmänkin postauksen verran, mutta säästetään ne tarinat jollekin toiselle kerralle.

Olympuksella on myös vielä parisen viikkoa kampanja, jossa saat valituista tuotteista takaisin rahaa! Kampanjaan kuuluu niin kameroita kuin objektiivejakin. Itse kuolaan sitä ihanaa 45mm putkea.....


2 kommenttia

  1. Hienoa, että löytyi Se oikea. :)

    Ja oma vastaukseni otsikon kysymykseen on, että voi. Ja pitää. Se näkyy sitten myös kuvissakin asti. :)

    Kapeat kadut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - itsekin huomaan kuvien olevan edes hitusen parempia nykyään :)

      Poista