KOUKUSSA SOKERIIN


Mä laihdutin mun syntymäpäiviä varten alkuvuodesta 10kg. Se lähti aika helposti, vaikka aika paljon duunia mä sen eteen teinkin kaiken kiireen keskellä. 
Helmikuun lopussa tuli henkilökohtaisia haasteita. Sitten tuli ne synttärit, herkut ja toisetkin juhlat melkein heti perään.  Huhtikuun alussa tuleva syksy ja työnhaku alkoi stressaamaan todenteolla. Ja miten mä reagoin stressiin, huoliin ja kiireeseen? Syömällä. Syömällä ja syömällä vähän päälle. 
Lihoin parin kuukauden aikana tuosta laihduttamastani 10 kilosta kuusi takaisin. Ruotsissa tuli vielä pari kiloa kaupan päälle, eli kaikki se alkuvuodesta tehty duuni oli sillä pyyhitty. 


Tajusin Ruotsin reissun jälkeen kuinka koukussa olenkaan sokeriin. Ja suorastaan kauhistuin, kun aloin miettimään kuinka monta päivää ilman sokeria elän - en yhtäkään. Joka ikinen päivä laitan suuhuni jotain, mikä on luokiteltavissa herkuksi. Sokeripommiksi. 
Mulla särki pää heti, jollen ollut saanut hetkeen mitään, missä on sokeria. Olin tosi kiukkunen, jos kaapissa ei ollut herkkuja. Olin täysin koukussa. 

Mun oli pakko tehdä asialle jotain. 

Vaikka aloittaisin uuden dietin, uuden laihduttamisen ja uuden sitä ja tätä, niin aina se ongelman ydin jää mun päähän. Lohtusyöminen, kiirenapostelu, stressin lievittäminen lasillisella(pullollisella) kokista. Joten mun oli ja on pakko muuttaa kokonaan mun tapaa ajatella syömistä ja ruokaa.
Aloitin hyvin pikaisella päätöksellä mehupaaston tän viikon maanantaina (kirjottelen mehupaastosta lisää myöhemmin). Mä koin, että mun oli pakko tehdä joku todella radikaali liike, että saan puhdistettua mun kropan siitä kaikesta, mitä olen suustani alas laittanut ja päästä lopullisesti ja äkkiä eroon sokerista. 
Tästä eteenpäin on tarkoitus syödä terveellisesti, liikkua säännöllisesti ja noudattaa muutenkin positiivista tapaa kohdata elämä. 

Kaikkea kuitenkin kohtuudella. 

Tiedän, että jos nyt väitän, etten enää ikinä syö suklaata tai en enää ikinä juo limpparia, niin homma kusee jo alkuun. Koska mä uskon siihen, että jos elämäntavat on 90% ajasta kunnossa, niin ei se haittaa jos joskus tulee nautittua niistä paheistakin. Kohtuudella. 
Tiedän myös, että huijaan itseäni, jos väitän etten tulisi tulevaisuudessa sortumaan stressaavissa tilanteissa. Tärkeintä on, että tiedän, miten sieltä noustaan takaisin oikealle polulle. 

Vaikka sokeriaddiktio kuulostaa kovin naurettavalta ja vähäpätöiseltä, niin kyllä mä uskallan verrata sitä ihan mihin tahansa muuhun addiktioon. Vaikkei pullan mussuttaminen ja kokiksen juominen näytä ja haise yhtä pahalta kuin vaikkapa tupakoiminen, niin molempien lopputulos on ennenaikainen kuolema.
Kuitenkin sen myöntäminen ääneen, että on koukussa johonkin, on todella henkilökohtainen ja vaikea asia. 

Tänään on hyvä päivä tehdä muutos! 

Ei kommentteja