KESÄLUPAUS - NUMERO 2




Mä toivon, etten ole ainoa ihminen maailmassa, jolla on aina joku ikuisuusprojekti. Tällä kertaa se hemmetsuatananprokkis on etu- ja takapiha. Oikeastaan se on ollut prokkiksena jo kolmisen vuotta..... 
Omaksi puolustuksekseni voin kertoa, että etupihan ruusupuskat ovat entiset ja tilalla on...... nokkosta? Tosin ei ihan allekirjoittaneen omasta halusta. 
Takapihalla taasen odottaa kaatopaikkaa talvella uuden sisustuksen tieltä väistyneet rikkinäiset kalusteet. Joten en ole edes voiton puolella. 


Toinen kesälupaukseni onkin saada edes takapiha kuntoon tämän kesän aikana! 
Tiedän, ettei aika, saati rahat, riitä molempien pihojen täydelliseen kunnostamiseen, mutta jostain on hyvä aloittaa, eikö? 
Meillä on suhteellisen iso takapiha ja kiva pieni terassikin, jonne saisi kaikenlaista kivaa tehtyä. 

Mulla on jo paljon suunnitelmia ja haaveita takapihan varalle ja olenkin ajatellut viettäväni tämän vuoden juhannuksen laitellen takapihaa kuntoon. 
Toivon saavani edes isästäni seuraa, jollei kukaan muu suostu viettämään sitä suomalaisten must ryyppyjuhlaa pystytellen aitaa mun takapihalleni. Jollei saada edes iskää tänne Turkuun, niin osaanhan mä nyt yhden aidan pystyttää ihan yksinänikin. Lasten kanssa. Ei voi tulla kuin hyvä! 

Käärin jo hihojani tän kanssa!

Ps. Huomaatteko yhden innokkaan apurin?

Ei kommentteja