TYÖNHAKUHELVETTI


En ole koskaan joutunut hakemalla hakemaan töitä. Oon ollut niinkin hienoissa tilanteissa, että joko se duunipaikka, mihin olen halunnut, on mulle tarjoutunut heti. Taikka ne duunit on lähestulkoot kävellyt mun luokse. SoTe-alan ihanuuksia.

En siis oikeastaan tiennyt kuinka suuret pallit työnhakuprosessissa pitää kasvattaa. Nimittäin isot. Mielellään myös niiden pallien seuraksi pitäisi ihan oikeasti olla mies. Koska kuten sinkkumarkkinoilla, niin myös työnhakumarkkinoilla viiden lapsen yksinhuoltaja on automaattisesti heikoimmassa asemassa. Ja uskallan väittää, että se katsotaan lähinnä vain heikkoudeksi ilman edes muhun tutustumista.
Vaikkakin uskallan sanoa ääneen, ettei monikaan lapseton jätkä ole yhtä tehokas, järjestelmällinen ja tilannetajuinen kuin allekirjoittanut. Sen lisäksi imen uudet opit sisääni kuin sieni ja opin duunin kuin duunin viikossa ja pystyn itsenäiseen työskentelyyn lähes heti. Samalla kun ne kaksilahkeiset vetelee vielä kahvia ja raapii niitä isoja pallejaan. 
Röyhkeimmät saa ja me sinisilmäset heiluttelijat jäädään kaikkien jalkoihin. Eikä edes tartte olla ketään, kenen jalkoihin jäädä, vaan tässähän saa päästää näkymättömätkin kilpailijat ohitse. 

Myös työpaikkojen suunnalta ollaan todella inhottavia - vastataan saman kaavan mukaan kaikille, vaikkei ole minkäänlaista tarkoitusta oikeasti olla yhteyksissä. Tai sitten tehdään kuten 95% - ei vastata ollenkaan. 
Kuulin myös kokeneemmilta, että hakemusten perään pitää lähestulkoon aina soittaa, jotta antaa superduperkiinnostuneen ihmisen vaikutelman. Siinä mä oon ihan surkea, soittamisessa siis. Eikä edes johdu siitä, ettenkö haluaisi soittaa, vaan siitä, että 98% niistä kerroista, kun otan kännykän käteen, alkaa joku lapsista huutamaan. Vakio. Jos soitan, kun lapset nukkuvat, niin takuuvarma herääminen. Ja huuto. Vakio. Se jäljelle jäänyt 2% on niitä kertoja, kun olen päässyt vaatehuoneeseen piiloon puhumaan...
"Moi (ääääääääää), saitteko mun (ääääääääääää) sähköpostin, sen mihin ette (äääääääää) vastannut. Okei, (äääääääääää) kiva, moikka (ääääää)." Hyvä ensivaikutelma taattu.
Muutenhan tytöt on melkein aina kotona hiljaa ja antavat mun tehdä esimerkiksi kotityöt suhteellisen rauhassa. Kännykässä on sitä jotain, mikä laukaisee kaikilla viidellä tarpeen tulla kuulluksi juuri sillä hetkellä ja tietenkin samaan aikaan. Aika usein taustalla kuuluu myös "Äiiitiii, pyyhkimääään!". Love it.

En ole oikeastaan koskaan joutunut käsittelemään näis isoa torjutuksi tulemisen määrää mun elämän aikana. Kun ei edes suoraan sanota ei, vaan ignoorataan täysin. Itse arvostan äärettömyyksiin saakka rehellisyyttä ja selkärankaa sanoa kiitos, mutta ei kiitos. 
Tässä kaikessa tällänen työnhakunoviisi jää suu auki miettimään pitäisikö tehdä enemmän - soittaa kolme kertaa perään, pommittaa parilla lisäsähköpostilla vai etsiä uutta matoa. Ja mä en ole todellakaan laittanut edes kourallista hakemuksia menemään....

Mä olen omasta mielestäni myös tosi positiivinen ja kaiken lungisti ottava tyyppi, mutta kyllä tälläinen pistää harmittamaan. Työnhakuhelvetti on meinaan alkanut tulemaan jo uniinkin ja näen unta siitä, että mietin mihin voisin hakea ja miten hakuprosessi menee....
Kai joku kerta vastaan tulee duuni ja ihminen, joka uskoo muhun ja mun kykyihin ihan yhtä paljon, kun mä ite uskon. One day?

Ps. Ottakaa mut töihin <3

4 kommenttia

  1. Mä tiedän ton tunteen! Päätin aikoinaan äitiyslomalla jättää vanhan työni ja vaihtaa alaa lennosta. Aikamoista pään seinään hakkausta, hakemuksia, muutamia haastatteluita, suuren osaan hakemuksista ei kukaan koskaan vastannut. Stressaavaa. Yhtenä päivänä kuitenkin hakemus, jonka laitoin fiiliksellä "tonne en ainakaan pääse" tuotti tulosta ja lopulta pääsin nykyiseen työhöni ja hyvä niin.

    Toivottavasti sullakin tärppää pian, vähän liian tuoreessa muistissa on itselläkin tuo työnhaku, etten sitä stressiä toivoisi kenellekään kovin pitkäksi aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä!

      Ei tässä ole vielä mennyt kuin 1,5 kuukautta, mutta silti on jotenkin ihan stressaantunu. Kauan tätä jaksaakaan??

      Poista
  2. Mikset soita sillon kun lapset on hoidossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska mulla ei ole koskaan sellaista tilannetta, että mä olisin täysin yksin kotona. Enna on aina kotona mun kanssa (jos siis kotosalla ollaan).
      Ja valitettavasti Enna on huutokuoron johtava jäsen, joka ei todellakaan anna kenellekään puhelurauhaa. Tollanen 7kk ikäinen kun ei vielä ihan ymmärrä "odota, äidillä on tärkeä puhelu kesken" lausetta..

      Poista