KESÄLUPAUS - NUMERO 1






On aika hieman suunnitella kesää. 
Tänä kesänä ei mitään suuria ulkomaanmatkoja tehdä. En ainakaan minä yksin, sillä isommat tytöt eivät vietä koko kesäloman aikana yhtään lomaansa poissa kotoa. Paitsi ihan vasta viimeisen heidän lomaansa kuuluvan viikon, jolloin jo pienemmillä tytöillä on päiväkoti alkanut. Kesä sujuu siis lasten ehdoilla mennen. 


Mikä sitten kuuluu kesään? Näin tamperelaisena turkulaisena, jonka isä asui Pyynikillä koko mun lapsuuden, kesään on aina kuulunut kesäteatteri. Jollei joku tiedä, että Pyynikin kesäteatteri on kesäteattereiden ferrari, niin shame on you. Pyörivä katsomo, jota ei muualla Suomessa ollut, oli kova hitti. Vuonna 1995? 
Eniveis. Teatteri on ollut aina osa mun elämää. Tavalla tai toisella. On siis surullista, että näin aikuisiällä teatteri on lähes kokonaan pyyhkiytynyt pois mun kalenterista. Mulla ei ole yksinkertaisesti ollut ketään, kenen kanssa käydä teatterissa. Paitsi tietenkin lapset ja lastenteatteri. Mutta se sellainein aikuisille tarkoitettu teatteri (ei, ei sellainen) on jäänyt kokonaan pois.

Joukko bloggaajia kutsuttiin Linnateatteriin kuulemaan heidän kesäprokkiksestaan, Haluatko mökkiläiseksi? ja kiinnostuin heti. Tänä kesänä on pakko päästä nauttimaan kesäteatterista! Vaikkei se nyt ole se Pyynikin kesäteatteri, niin uskon vakaasti myös Linnateatterin tyyppien hoitavan homman kotiin. Vuonna 2017. 
Kuvat ovat nälkäisen ihmisen ottamia kuvia (aka minä) Linnateatterin Ravintolan uudesta kevätmenusta. Kyllä, keskityin aika pitkälti ruokapuoleen, myös

Tänä kesänä lupaan käydä kesäteatterissa! 
Ja syödä siellä hodarin. Se (ja kesäteatteri) on mun kesälupaus numero 1.

Ei kommentteja