AI MIKS MÄ OON ONNELLINEN?




No tää tyyppi. Tartteeko muuta edes sanoa? 

Vaikka kuinka olis paska päivä, stressais ja olis huono fiilis, niin tää tyyppi kattoo mua aina hymyillen. Eikä siinä itsekään voi enää sen jälkeen paljoa murjottaa. 
Oon muutenkin oppinut vuoden aikana olemaan paljon enemmän onnellisempi pienistä asioista ja lopettanut turhien murehtimisen. Vaikka nyt onkin meneillään yksi stressaavimmista ajanjaksoista mun elämässä, niin onneksi lapset palauttaa arvojärjestyksen aina kohdilleen.


Koska loppujen lopuks, mulla on kaikki mitä mä elämässä tarvitsen. Koti ja lapset. Ennen kaikkea lapset.

2 kommenttia