OIKEUS PÄIVÄHOITOON?





Turku ei ole rajannut päivähoito-oikeutta, mutta meillä on silti Linalla ja Ellellä käytössä se pienin mahdollinen tuntimäärä viikossa, mitä on. Eli 20h/viikko.
20h viikossa on jo ihan kiva määrä, mutta se tekee kuukaudessa 80h, mikä sitten tuottaakin hieman järjestelemistä menojen kanssa.
Mulle tyttöjen päivähoito on ollut ihan täysi elinehto. En olis millään pärjännyt viime vuonna ilman, että välillä tytöt olivat päiväkodissa ja mä sain rauhassa tehdä kotityöt, käydä kaupassa, hoitaa pakolliset menot ja vielä levätä päälle. Varsinkin, kun Enna syntyi ja nukkui yössä sen 1-2h, niin en olisi millään pärjännyt ilman niitä 2-3 tunnin päiväunia, joita pystyin tyttöjen päiväkotiaikaan ottamaan. Vapaapäivinä olin kirjaimellisesti kävelevä kuollut.

Mun mielestä on jotenkin hupaisaa, että ihmiset kuvittelevat kotona olemisen olevan täyttä lepoa. Sitä, etten tee yhtään mitään ja mun päivät kuluu lehtiä lueskellen ja leffoja katsellen. Itse asiassa otin itselleni ensimmäistä kertaa vuoteen kuukausi sitten päivän, jolloin en tehnyt mitään sen erikoisempaa - istuin sohvalla ja katsoin leffan. Tietty pyykkiä, astioita, kauppareissua ja imuroitavaakin olisi ollut, mutta mä päätin, etten sinä päivänä tee mitään niistä. Istuin ensimmäistä kertaa perseelläni ja vuokrasin leffan. Ennakin oli juonessa mukana, sillä neiti veteli silloin 3,5 tunnin päiväunet (joita ei sen koomin olla koettukaan).
Muuten en todellakaan istu ja ihmettele maailmaa. Mun äiti tilasi mulle Turun Sanomat ja odotin innolla, että saan lukea aamun lehden "rauhassa aamupalaa syöden", mutta tosiasiassa olen tehnyt niin tasan kerran. 
Olen kokenut myös, ettei päiväkodissa katsota ihan kauhean hyvällä sitä, että tytöt siellä käyvät. Joistain "tarhantädeistä" huomaa selvästi, että me ollaan ikään kuin kakkosluokan kansalaisia ja tunnen kuinka silmät pyörivät selän takana. 
Oletus siitä, että mä palaan joka päivä kotiin mussuttamaan suklaapatukoita on varmasti aika suuri, eikä kukaan edes ajattele, että mulla vois olla ihan oikeastikin syy sille, että tytöt käyvät päiväkodissa. Varsinkin vuosi sitten, kun olin sairaslomalla, huomasin tätä asennetta enemmän. Eikä se asenne ole sen jälkeen lähtenyt pois. 
Tätä ajatusmaailmaa ylläpitävät varsinkin lapsettomat ihmiset.

Mitä mä sitten teen niinä päivinä, kun Lina ja Elle on päiväkodissa?
Vien tytöt ysiksi päiväkotiin, käyn lähes joka päivä kaupassa, sillä rattaiden kanssa ei pysty haalimaan kärrykaupalla ruokaa. Tiistaisin meillä on Ennan kanssa vauvauinti ja perjantaisin jumppa. Maanantait on yleensä Linan ja Ellen vapiksia, joskus myös isäviikonloppuperjantait. Keskiviikko ja torstai ovat pyhitettyjä kaupalle, siivoamiselle ja pyykkäämiselle. Tosin käyn kaupassa myös uinnin ja jumpan jälkeen, jolloin aikaa kotona ennen tyttöjen hakua jää noin 30-60 minuuttia. Haen tytöt päiväkodista aina kello 14.
Niin ja onhan sitten kaikki pakolliset menotkin - neuvolat, lääkärit, tapaamiset yms. Mitkä sovitan sen viiden tunnin sisään, mitä mulla on joko keskiviikkona tai torstaina aikaa. Teen myös blogihommat pääsääntöisesti Ennan päiväuniaikaan, sillä illalla menen mielummin nukkumaan samaan aikaan Ennan kanssa. Mutta Enna ei enää päivällä nuku kuin yhdet päiväunet aamuisen kauppalenkin päälle, joten aika usein se aika menee ennemmin pyykätessä/siivoessa kuin koneella istuessa. 
Niin ja mainitsinko, ettei mulla ole autoa?

Voisin myös väittää, että viiden lapsen yksinhuoltajana oleminen ei ole ihan sama asia kuin hoitaa vaikkapa yksi-kaksi lasta parisuhteessa. 
Mulla ei ole koskaan sitä ns. omaa-aikaa. Mä olen aina kiinni mun lapsissa, ihan joka hetki. Mun puolesta ei kukaan tee kotihommia, auta lapsia, hoida lapsia, maksa laskuja tai tee ruokaa. Mä teen kaiken yksin. 
Jos päiväkodissa on mitoitettu hoitajat niin, että yksi hoitaja katsoo 4 lapsen perään, niin mulla on 5. Lisäksi päiväkodeisa tuppaa olemaan vielä joku, joka vastaa siivouksesta ja ruokahuollosta... Haluaisin sellaisen myös kotiin. 

Oon ite kyllästynyt niin paljon puolustelemaan tyttöjen päivähoitoa, että alan pian näyttelemään aikuismaista kesoa niille, joiden mielestä Linan ja Ellen kuuluisi olla kotona myös ne 20 tuntia viikossa, mitkä ne tällä hetkellä viettävät päiväkodissa. 
Mun käsitys perheen hyvinvoinnista lähtee äidin (tai vanhempien) hyvinvoinnista ja mä voin rehellisesti sanoa, etten ikimaailmassa pystyisi hoitamaan kaikkea niin, että siinä olisi kolme pientä lasta koko ajan jalassa kiinni. Joka päivä. Joka sekunti. Koska kyllä, meillä on myös pitkiä lomia, joiden aikana kaikki on kokeiltu ja yritetty, että saisin pidettyä kämpän pystyssä ja kaikki lapset tyytyväisinä. 
Mun mielenterveys säilyy, mä pysyn tasapainoisena ja stressivapaana = koko perhe voi hyvin. Siihen verrattuna 20 tunnin päivähoito on aika pieni hinta. Vai mitä mieltä sä oot?

12 kommenttia

  1. Toi on ihmeellistä että jos on kotiäiti, ajatellaan heti että kotona saa lorvia koko päivän kahvia juoden ja suklaata syöden. Sitten jos laittaa osan (tai kaikki) lapset muutamaksi tunniksi päiväkotiin viikossa, on heti se laiska ja saamaton äiti. Oon ite sitä mieltä että on väärin, jos päiväkotipaikkoja vie sellaiset lapset, joidenka vanhemmat ei aiokaan mennä töihin (jos pystyis oikeesti) vaan on työttämänä kotona ja lapset hoidossa.(en tiiä voiko tollaisessa tilanteessa lapset olla hoidossa?) Mutta me muut ei voida tietää minkä takia mikäkin lapsi on hoidossa, eikä muiden tarvis arvostella toisten valintoja, varsinkaan jos ei tiedä mitä niitten valintojen takana on. Mua ihan harmittaa sun puolesta toi arvosteleminen, vaikken sua tunnekaan. Blogin kautta välittyy susta ihana äiti, joka ajattelee lastensa parasta. On hienoa kun Lina ja Elle saa olla päiväkodissa, eikä kenenkään muun tarvis arvostella sitä. :) Nostan hattua sulle, ei varmasti oo aina helppoa olla viiden lapsen yh! Aurinkoista kevättä <3 toivottavasti tää postaus avaa mahollisimman monen tyypin silmiä :) ps. ei, en oo äiti. Mulla vaan on 8 pikkusisarusta, ja itekin lapsia paljon hoitaneena tiiän ettei se kotiäitinä oleminen tosiaan oo mitään sohvalla rauhas istumista koko päivää..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Siis mä ymmärtäisin täysin sen hampaiden kiristelyn, jos ihan oikeasti saisin vain hengailla päivät pitkät tehden ei yhtään mitään.
      Mutta valitettavasti ainakaan mun kohdalla niin ei ole.
      Jokaisella on varmasti omat syynsä lasten päivähoitoon, enkä mä ole ainakaan ottanut asiakseni kysellä toisten henkilökohtaisia syitä. Samoiten myös itse jätän ne kaikista henkilökohtaisimmat syyt kertomatta julkisesti, mutta jos sanon olleeni viime vuonna sairaslomalla, niin se on totisesti ollut sairasloma ja sen tarkoituksena ei ole ollut muuta kuin saada minut kuntoon.

      Kotiäitiys on edelleen se maailman epäarvostetuin ammatti ja toivon, ettei kukaan äiti ajattele, että aina pitäisi jaksaa ja koskaan ei saisi ajatella omaa hyvinvointiaan. Koska koko perheen hyvinvointi lähtee sen äidin (ja isän) hyvinvoinnista. :)

      Ihanaa kevättä sullekin!

      Poista
  2. Mulla on itellä sellanen tilanne et mun on "pakko" viedä lapset hoitoon vaikken edes halua. Opiskelin hetken ja toki sillon muksut oli hoidossa. Nyt jäin työttömäksi ja pitäisin lapset kotona mut mua painostetaan viemään ne hoitoon koska olen valmiustilassa töitten suhteen. Muuten menetän hoitopaikan vaikka töitä aina olisi. Tietyllä tapaa ymmärrän mut harmittaa kun oon sellanen ihminen joka ei ymmärrä jos lapset on hoidossa jos vanhempi on kotona. Tietty en vaan voi olla ihmettelemättä että ihminen joka on hankkinut monta lasta niin olettaa että kaikkien täytyy ymmärtää miksi ei voi hoitaa lapsia itse. No,syitä on monia. Toivottavasti et pahastu mut itse töissä näen valitettavan usein kaltaisiasi vanhempia ja näen että se ei aina ole lapselle hyvästä. Sun tilanne on ehkä toinen mut joskus lapset oireilevat.
    T. 4:n yh joka käy töissä päiväkodissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kaltaisia vanhempia? Haluaisitko kertoa, minkälainen olen? Sillä voin aika varmasti väittää, etten tunne minua ollenkaan, etkä todellakaan tiedä minun tilannettani.
      On todella inhottavaa yleistää minut "kaltaisteni" joukkoon.

      Toivon todellakin, ettei kukaan oikeasti ajattele, että "jos olet lapsesi hankkinut, niin hoidat ne itse".
      Mun kanssa "hankkimassa" niitä lapsia on ollut myös lasten isä(t), eikä varsinkaan isompien isää näy hoitamassa omaa osuuttaan yhteishuoltajuudesta. Pienempien isä onneksi osallistuu omien voimavarojensa mukaan. En ole lapsia "hankkinut" yksin ja ollakseni lasten kanssa yksin.
      Enkä todellakaan suunnitellut tulevaisuuttani niin, että "isona minusta tulee viiden lapsen yksinhuoltaja". En todellakaan. Elämä on ja elämässä tapahtuu. Valitettavasti myös ikäviä asioita.
      Meillä kaikilla on omat voimavaramme ja kykymme jaksaa tässä elämässä. Toisten voimavaroja ja oikeita tilanteita emme voi ulkopuolisina nähdä - kuten et sinäkään tiedä minun todellista tilannettani, minun voimavarojani, tukiverkostoa tai jaksamisen laatua.

      Minä tunnen lapseni ja tunnen itseni. Ja kyllä, myös meillä on ollut duunia päiväkodin kanssa ja sinne sopeutumisen kanssa, mutta olen kokenut myös täreänä sen, etten luovuta. Sillä kuitenkin tulee myös se päivä, kun minäkin menen _ihan oikeisiin töihin_ ja lakkaan istumasta perseelläni. Ja silloin se yli 37h/viikossa tulisi täytenä shokkina niille lapsille, jotka eivät ole päivääkään päiväkodissa ennen olleet ja sitä en todellakaan halua.
      Mutta tiedän myös, että lapset tykkäävät käydä päiväkodissa. Päiväkodissa saa tehdä paljon asioita, kavereiden kanssa, joita kotona en pysytyisi millään järkkäämään.
      Itse taas en ole laatua päiväkodintäti - en osaa askarrella, leikkiä ja laulaa. En osaa keksiä virikkeitä 10 tunniksi päivässä. Enkä todellakaan istu kaatosateessa hiekkalaatikolla. Kaikki meistä kun ei ole samanlaisia luonteeltaan ja kyvyiltään. Mä osaan paljon muita asioita.

      On hienoa, että sinä pystyt, osaat, jaksat ja kykenet. Otapa jalusta ja nouse sille.
      Mä taas jään tänne maan pinnalle tekemään parhaani sillä, mitä mulle on annettu.

      Poista
    2. Mä olen ilmeisesti myös tämän kaltainen ihminen, joka vie lapsen hoitoon ja on itse kotona. Tästä olenkin kirjoittanut blogissanikin...

      Mielestäni tämän kaltaiset tuomitsevat ihmiset eivät ole oikealla alalla, jos ovat päiväkodissa töissä (tai muulla soster alalla) ja kokevat tarpeekseen yleistää ihmisten tilanteita ja kokevat tarpeeksi tuomita toisia. Toisen tilannetta ei voi tietää, jos sitä ei elä. Todella ikävää, että tuon kaltaisia ihmisiä pääsee töihin näinkin herkälle alalle, mutta sehän vain kertoo siltä, ettei sitä ammattitaitoista henkilökuntaa ole saatavilla.

      Myös meidän päiväkodissa on ikävä kyllä tämän kaltaisia ihmisiä töissä. He kokevat olevansa oikeutettuja tuomita toiset ja kokevat olevansa parempia kuin toiset. Näiden tilanteiden vuoksi monet ovat yrittäneet saada lapsilleen siirtoa tai vanhemmat venyvät äärimmilleen hoitamalla lapsensa toisin, koska hoitoon vieminen tehty melkein mahdottomaksi. Itse en ymmärrä ketä hyödyttää loppuun palaneet vanhemmat? Meille kuitenkin tehty nämä palvelut juuri osaltaan ennaltaehkäisyä varten.

      Parasta mielestäni on, ku kerrotaan ettei päivähoito ole tällaista varten vaan sitä varten ovat mummot ja papat yms muut sukulaiset. Entä jos niiitä ei ole? Silloinko ei ole oikeutta saada lapsia? Entä jos ne oli, mutta onnettomuuden seurauksena ei ole enää? Silloinko pitää vaan jaksaa, olla hiljaa ja vetää itsensä piippuun, koska itse olet lapsesi hommannut... no, joo...

      Mun pointti oli, että avarakatseisuutta ja hieman ymmärrystä. 😊

      Poista
    3. Onneksi meidän päiväkodissa ei ihan jokainen täti ole sitä mieltä, ettei mun tyttöjen paikka ole siellä. Tai se ei ainakaan jokaisen naamasta näy.
      On totta, ettei ala sovi, jollei pysty olemaan tuomitsematta. Kukaan tuskin kertoo ensimmäisenä päivänä koko perheen taustatarinaa ja syytä lapsen päivähoidolle (ellei se ole työkuviot).
      Kuten hienosti sanoit MäSämutsi - avarakatseisuutta ja ymmärrystä <3

      Poista
  3. Ehdottomasti olet oikeutettu viemään lapsesu hoitoon! Myös meidän 4 vuotias poika käy 4h/päivä hoidossa vaikka alkuvuoden minä tai isä ollaan oltu kotona. Jään itse kohta äitiyslomalle, mutta aion pitää pojan silti hoidossa 20h/vko. Tämä siksi, että muutama tunti hoidossa tekee hyvää pojalle. Hän kaipaa paljon virikkeitä ja kaverit on tärkeitä. Täällä uudessa asuinpaikassa pojalla ei ole muuta kavereita kuin päiväkotikaverit. Etenkin kun vauva syntyy ajattelen, että vauva vie aluksi mun huomiota ja aikaa niin paljon että pojalla on kivempi olla päiväkodissa. Toki kaikki lapset ovat erilaisia, mutta meidän lapselle/perheelle tämä on hyvä ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakaan ei olisi ensimmäisen 4kk aikana Ennan syntymän jälkeen riittänyt kädet (ja järki), jollei Lina ja Elle olis välillä päässy päiväkotiin.

      Poista
  4. Pakko myöntää hieman nolona, että itse olin päivähoidon rajaamista vastaan. Vuosi kuitenkin eteenpäin taas elämässä ja olen iloinen, että Turku ei ole päivähoitoa rajannut. Oma mielipiteeni päivähoidon rajaamisesta johtui lähinnä siitä, että olin itse menossa äitiysloman jälkeen töihin ja pelkäsin, että mihin hoitopaikkaan lapseni pääsee ja taas uudelleen kun muuton seurauksena halusin muuttaa päivähoitopaikan uutta kotia lähemmäs. Minulle kun aluksi sanottiin, että joudun odottamaan vuoden, jotta saan lapsen hoitoon samalle puolelle Auranjokea jossa asuimme. Tarinalla kuitenkin onnellinen loppu ja pääsimme jo kesän jälkeen nykyiseen hoitopaikkaan. Rajaamisen sijasta pitäisi päiväkoteja ja hoitajia olla enemmän!
    Tällä hetkellä olen onnellinen siitä, että päivähoitoa ei ole rajattu, koska työtilanteen on epävarmaa ja jos kävisi niin huonosti, että työni menettäisin, saisi lapseni sentään jatkaa päivähoidossa edes sen minimin, koska siellä hän viihtyy, oppii ja kasvaa (aivan eritavalla kuin minun kanssa kahdestaan kotona). Ja juurikin tästä syystä olen onnellinen puolestasi, että saat vielä lapset päivähoitoon! Ymmärrän täysin sen taloudenhoidon yms yms vaikeudet (ja minulla on vain yksi lapsi :D :D :D ) ja itsekään en ole se askarteleva vanhempi :)
    Voisin ehkä kirjoittaa romaanin, mutta lyhyesti toivon sinulle ja lapsillesi kaikkea hyvää! Hurjasti tsemppiä ja jaksamista arkeesi! Olet hullun vahva nainen! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista <3

      Ihanaa, että te olette päässeet mieleiseen hoitopaikkaan!

      Päivähoitopaikkoja ja varsinkin osaavaa henkilökuntaa on aivan liian vähän! Niin Turussa kuin varmasti muissakin kaupungeissa. Tietty on myös puistotoimintaa, jota pystyy hyödyntämään. Mutta esim. itse en autottomana juurikaan ehdi siinä 2-3h aikana mihinkään. Meiltä pelkästään keskustaan kestää n.20 minuuttia bussilla.

      Ja oon myös sitä mieltä, että lapsi oppii ihan eri tavalla päiväkodissa kuin kotona. Ehkä se johtuu musta, mutta päiväkodissa Linasta ja Ellestä kuoriutuu keskittyviä ja oppivaisia lapsia :D (Kotona sählätään, huudetaan, kinataan.....)

      Poista
  5. No et todellakaan ole mikään lusmu, kun lapset käy hoidossa. Toi sun kuvio on oikeesti ihan käsittämättömän rankka - tai siis ainakin näin kahden lapsen äidistä se siltä tuntuu. Ethän sä nyt mitenkään sais käytyä kaupassa jne. jokapäiväisiä asioita kolmen pienen kanssa! Kohta varmaan isoimman pienen voi jo jättää sun vanhimman lapsen kanssa kotiin jonkin pienen kauppareissun ajaksi? Mä en ylipäätään käsitä, miten sää selviät teidän arjesta.

    Päiväkodissa on hoitajia joka lähtöön... osa varmaan voikin pyöritellä silmiään, mut siinäpähän pyörittelee. Meidän muksut ovat olleet tämän kevään hoidossa, ja itsestäni tuntuu, että minulla oli ennen hoidon aloittamista vähän turhan positiivinen kuva hoitajista. Niitä on moneen lähtöön, niin kuin nyt ihmisiä yleensäkin. Toisten kanssa synkkaa paremmin kuin toisten, ja toiset ovat parempia työssään kuin toiset.

    Meillä taas on vähän toisenlainen kokemus tuosta hoidon määrästä, tai siis hoitajien mielipiteestä siihen. Otamme lapset kesäksi pois hoidosta (2 kk), ja hoitajat valittelivat, että on niin pitkä aika, että on varmaan lapsilla vaikea taas sopeutua syksyllä. Itsestäni olisi outoa pitää lapset kesän hoidossa, jos itse kuitenkin lomailen. Loma se on oltava lapsillakin. Enkä kyllä kesän hoidosta olisi valmis maksamaan sitä hoitomaksuakaan "turhaa", hillitön osa palkkaa.

    Me saatiin hoitopaikka kaukaa (3 km) kotoa, ja tuota matkaa olen kävellen kahta lasta kuskannut. Tänään saatiin tieto, että pääsevät lähipäiväkotiin elokuusta. Jee, arki helpottuu kummasti! Ja eipä tuo kesän katkos sitten "haittaa", kun on kuitenkin uusi hoitopaikka syksyllä, joten totuttelua on joka tapauksessa tiedossa.

    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun esikoinen kysyy usein, miksei hän voi hoitaa pienempiä kotona, jos pyydän esikoista käymään maitokaupassa :D
      Periaatteessa hän kyllä pärjäisi mainiosti tyttöjen kanssa, mutta toisaalta taas en sitten ole halunnut jättää pieniä isompien kanssa yksin kotiin. En ainakaan vielä. Ehkä vuoden päästä..

      Hassua tuo teidän hoitoaikakuvio! Tottahan lapsilla on myös oikeus lomaan ja mikä sen hienompaa, jos pystyy pitämään lapset kesän kotona! Näin meilläkin on ollut niin viime kesänä kuin tulevanakin kesänä. Eikä syksyllä ollut juurikaan ongelmia (ensimmäinen päivä oli Ellen kanssa vaikea).

      Mulle tarjottiin ensin perhepäivähoitopaikkaa monen km päästä ja sanoin heti, etten kykene viemään niin pitkää matkaa ilman autoa lapsia mihinkään.
      Sitten saatiinkin tuosta tien toiselta puolelta paikat molemmille ja siellä Ennakin syksyllä aloittaa <3
      On se ihanaa, kun päiväkoti on lähellä! Tsemppiä teidän syksyyn ja uuteen hoitopaikkaan!

      Poista