KUN KAIKKI MENEE PÄIN MÄNTYÄ


Siis ette usko. Ette voi uskoa. 

Mutta niin siinä sitten vain kävi, että kello 7:03 lauantaiaamuna tuli Mereltä viesti, että Stella on oksentanut sänkyynsä. Kyllä.
Siinä sitten pikaisesti koitin muutamaa bloggaajaa saada kaveriksi mukaani Helsinkiin, kunnes kännykkääni tuijotellessa huomasin sivusilmällä, että Lina oksensi sohvalla suuhunsa. For real!?! Kiikutin neidin äkkiä vessaan lopettamaan oksennuksensa ja jätin taas kerran hyvästit vapaalle.

Tyttöjen isä oli tullut jo perjantaina meidän luokse yöksi, koska mulla oli tiedossa aikainen lähtö Helsinkiin ja isä olisi jäänyt tyttöjen kanssa tänne meille viettelemään isäviikonloppua. Noh, me jäätiinkin sitten kaikki tänne.
Mikään ei ole oikeastaan pitkään aikaan harmittanu niin paljoa kuin tämän reissun peruuntuminen. Mä odotin Helsinkiin pääsyä, blogitapahtumia ja Lapsimessuja todella paljon. Varsinkin hotellihuonetta, kokonaisia yöunia ja ihanaa hotelliaamiaista! 
Mutta sitäkin enemmän mä odotin omaa aikaa, aikuista seuraa ja sitä, että pääsisin hetkeksi tuulettamaan ajatuksia pois kotoa. 

Älkää käsittäkö väärin, mutta mä oon viimeiset kolme viikkoa ollut putkeen lasten kanssa, koska maaliskuussa vaihdettiin viikonloput lasten isän kanssa päittäin. Uhmäikäiset ovat uhmanneet koko kuukauden enemmän kuin koskaan - vuorotellen, jottei hetkeäkään ilman uhmaa pääsisi valumaan sormien läpi. 
Uhmailujen lisäksi yhdellä lapsista on maaliskuussa paljastunut vakavia asioita, joiden käsitteleminen henkisellä tasolla on ollut mulle itselle todella rankkaa. Varsinkin, kun ei ole sitä toista, kenen kanssa niistä puhua ja aikuista, jonka kanssa tehdä suunnitelmaa tulevaisuuden varalle. 
Lasten kanssa tapahtuneen lisäksi mulla on ollut ihan järkyttävä ikävä mun Pappaa, jonka kuolemasta tulee kesällä kaksi vuotta. Papalla oli tapana lähettää mulle sähköpostia ja mä löysin noin kuukausi sitten ne sähköpostit, kun poistelin roskapostia saapuneet-kansiosta. Siitä saakka mulla on päivittäin ollut pieniä itkukohtauksia ja kovaa ikävää.  
Mä stressaan myös aika paljon tulevaa syksyä ja epäselviä työkuvioita.

Pieni hetki itselle olisi tullut todella tarpeeseen. Akkujen olisi ollut hyvä päästä latautumaan.

Mutta koska kukaan ei näitä suunnittele etukäteen (paitsi joku, joka ei halua mun reissujen koskaan sujuvan), niin eipä tästä voi ketään syyttää. Shit happens.

Nyt jäi BID, IBA, hotellihuone ja Lapsimessut väliin. Ensi vuoteen?

8 kommenttia

  1. No höh, kävipä hassusti :(

    VastaaPoista
  2. Eikä! Takuulla universumi kompensoi tän sulle, ootas vaan. Lottovoitto tulossa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää siis ekaa kertaa ikinä mennä täyttämään itse lottokuponkia? ;)

      <3

      Poista
  3. Oi ei :/ Ihan mielettömästi tsemppiä sinne! Toivotaan, että elämä tuo auringonsäteitä luoksesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän!
      Eikös se niin ole, että kaikki "huono" sattuu tapahtumaan aina kerralla ja siitä se vyyhti sitten alkaa purkaantua ja elämä taas sujumaan :)

      Poista
  4. Tosi harmi!! :( :( Uskon, että olit ihan tosissasi odottanut viikonloppua! Toivottavasti sulle lähiaikoina tapahtuu jotain todella mukavaa!

    VastaaPoista