EI TEIL MIKKÄ UHMA OLE?





Lina: Haluaisin vettä, kiitos. 
Kaadan vettä. Lina juo sen iloisesti. 
L: Äiti sä et koskaan kuuntele mua! Mä halusin maitoa, mutta sä kaadoit mulle vettä!
Minä: Sä kyllä pyysit vettä. 
L: No mä vahingossa sanoin, että vettä. Mutta mä tarkotin maitoa ja sä et koskaan kuuntele mua!

Vuosi sitten mä lähinnä hymähtelin muiden äitien uhmakeskusteluille ja mietin, että miten niillä voi muka niin rankkaa uhmaikäisen kanssa olla. Ei meillä mitään rankkaa ollut. Vuosi sitten. 
Ja kuten olen huomannut, mitään ei saisi vähätellä tai ainakaan sanoa ääneen - totesin jollekin, ettei meillä ole kovinkaan pahoja uhmia. Niin sieltä se bitchkarma tuli ja syksyllä se uhma rantautui meillekin. Tuplana. 

Elle: Hirvittävää itkua
M: Mikä hätänä kulta?
E: Lina katsoi mua päin!

Miten voi uhmaikään edes varautua? Ei mitenkään. Pitää vaan kasvattaa lehmänhermot ja toivoa, ettei se kestäisi kovinkaan kauaa. 
Meillä kahden uhmaikäisen lisäksi on vielä teini- ja esiteini-ikäiset, jotka käyttäytyvät välillä vähintäänkin samantasoisesti kuin uhmikset. Lottovoitto! 

M: Mitä ottaisit tänään aamupalaksi?
L: Paahtoleipää, paahdettuna kiitos!
Leivänpaahdin pompauttaa leivät ulos paahtimesta. 
L: Hirvittävää itkua - Mä en todellakaan halua, että mun leivät paahdetaan!

Hankalinta uhmaikäisen kanssa toimimisessa on varmaankin se, ettei koskaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo. Nyt on kaikki hyvin, mutta viiden minuutin päästä voi olla helvetti irti. Ja kun toisen saa taas iloiselle tuulelle, niin aika satavarmasti sen toisen sukka on huonosti. Voin lyödä siitä vaikka vetoa. 
Ja homma alkaa taas alusta. 

M: Pukisitko Elle ulkovaatteet päälle, äiti pukee Ennan, niin lähdetään päiväkotiin. 
Elle pukee nätisti, kunnes olohuoneesta kuuluu "ei tää hanska mee!"
Puet vauvan ja menet olohuoneeseen, jossa odottaa lähes alaston uhmaikäinen ja kaikki vaatteet on heitetty pitkin olohuonetta. 
Eikun alusta. 

Oon koittanu lukea erilaisia kokemuksia, minkäikäisellä uhmaikä alkaisi jo menemään ohi. Ei se kuulemma mene. Pahenee vain, mitä isommaksi lapsi kasvaa. 
Muistaisin kuitenkin, että isommilla olisi joskus koulun alussa ollut muutama ihan kiva kuukausi? Vai olenkohan nähnyt unta....

Lina tulee pois vessasta. 
M: Menepä takaisin ja pese kädet.
L: Hirvittävää itkua - Äiti miksi sä sanoit mulle niin rumasti!?

Parhaita (kamalimpia) hetkiä ovat ne, jolloin lapsi on ensin aivan täpinöissään jostain ja sitten se yhtäkkiä huomaa, että voisi iloisuuden sijaan olla todella vihainen. Näitä hetkiä meillä on erityisesti, kun haen tyttöjä päiväkodista - ensin mua odottaa kaksi innoissaan pomppivaa lasta ja sitten kuin salaman iskusta molemmat alkavat huutaa, mesoa ja vetävät äksäksi päiväkodin lattialle huutaen, etteivät todellakaan halua kotiin. 
Makes sence, koska aamulla huudettiin, ettei haluta päiväkotiin. 

M: Elle, käypä pisulla ennen kuin mennään nukkumaan. 
E: Mulla ei ole aikaa sellaiselle!!

Mitä siis avuksi? Sterilisaatio. Sterilisaatio tai selibaatti ovat ainoita keinoja ehkäistä uhmaikää. 
Tai sitten heittää ne lapset tynnyriin. Sitä tapaa ei vain kovin moni katso hyvällä.... 

L: Äiti, ou mai gaaaad!

Ei kommentteja