TULEVAISUUS AHDISTAA


Oon nyt ahdistellu tulevaa syksyä jonkun kolmisen kuukautta. Ensin sen takia, että joudun laittamaan Ennan päiväkotiin aivan liian aikaisin, mutta sen jälkeen aloin hokaamaan kouluun palaamisessa kaikkea muutakin, mikä pisti miettimään. 

Raha. 
Tiedättekö kuinka paljon toisen asteen koulutuksen opintotuki on? Se on 250,28€ ja verot pois. Mun kohdalla käteen on aina jäänyt hieman päälle 200€ kuussa. 
200€ jolla pitää elättää kuusi henkeä. Se tekee 33€ kuukaudessa jokaista tämän perheen jäsentä kohti. Aika tiukka budjetti, jos sanoisin. Oikeasti tuo 200€ ei edes kata asumistuen jälkeen jäävää osuutta vuokrasta. 

Työaika. 
Parturi-kampaajat ovat sitä sorttia, jotka saavat nukkua pitkään aamuisin ja painaa iltaa kohti duunia. Meillä päiväkoti menee kiinni kello 16:30. Se taasen tarkoittaa sitä, että mulla olisi päivässä noin kuutisen tuntia aikaa tehdä hommia, eli 2-3 asiakasta per päivä, eli helvetin vähän. 
Edes mihinkään työharjoittelupaikkaan en tule saamaan omaa asiakasta tulemaan kello 8 aamulla paikalle. Saati sitten työelämässä. 
Vuorotyöpaikoissakaan ei voi aina tehdä aamuvuoroa ja valitettavasti aamuvuorot ovat aina niitä hiljaisimpia vuoroja, mikä näkyy palkkapussissa. 

Kadonnut intohimo. 
En tiedä mistä johtuu, että intohimoni hiuksia kohtaan on todella alkanut kaikota. En innostu enää uusista trendeistä, uusista innovaatioista ja uusista tavoista työskennellä hiusten parissa. Ehkä koska olen ollut niin kauan erossa siitä kaikesta? 
Intohimo olisi varmasti piankin elvytettävissä takaisin, kunhan vain pääsisin tekemään duunia. 

Viiden lapsen yksinhuoltajana olen joutunut miettimään tarkaan, mihin rahat menevät, koska menevät ja miten menevät. Aika on muutenkin kortilla, kun yksin pitäisi pystyä venymään viiden eri tyypin menoihin, haluihin ja tahtoihin. 

Olisin onnellinen duunipaikasta, josta saisin työnmukaisen korvauksen (edes enemmän kuin 200€ kuussa) ja työaikakin olisi 8-16 välillä tai  mahdollisuus etätyöpäiviin. Plussaa tietty olisi, jos se olisi mielekästä tekemistä ja jotain, mitä osaisin kunnolla tehdä.
En tiedä haaveilenko turhaan, mutta olen yrittänyt ainakin ottaa muutaman askeleen suunnitelmissani eteenpäin ja kävin viime viikolla oppisopimustoimistossa.
Kyhäsin myös viikonlopun aikana ihka ensimmäisen työhakemukseni. Sen lähettäminen eteenpäin jännitti niin paljon, etten meinannut pystyä painamaan "lähetä" -nappulaa. Taisin vähän oksentaa suuhunikin..  

Aika ja onnetar näyttää, pitääkö syksyä kohti ahdistua enemmänkin vai saisinko itselleni uutta puhtia uusien työkuvioiden kautta! 

8 kommenttia

  1. Mitä alaa olet ajatellut, uskallatko paljastaa? Minä olen äitiyslomalla hoitoalan työstäni ja ei todellakaan houkuta palata siihen työhön takaisin... Mutta mitä sitä sitten tekisi isona..?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tän asian kanssa kamalan vahva "älä puhu mitään, älä kerro kenellekään" -taikauskosuus meneillään, joten en uskalla vielä paljastaa mitään, ennen kuin jokin asia on varmaa! :)

      Hoitoalan taustaa mullakin on ja voin kertoa, että ymmärrän kyllä :D Kannattaa tehdä niitä kuuluisia ammatinvalintakyselyitä yms., joista voisi saada vähän jotain vinkkiä!
      Tai vaikka ihan selailla kouluja ja koulutuksia.

      Tsemppiä sen oman alan löytämiseen <3

      Poista
  2. Siis oletko jo valmis P-K vai menetkö vielä takaisin kouluun vai mitä? Vai haluaisitko opiskella sittenkin uuden alan ja jättää tämän kesken? Anteeksi kysymystulva :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole valmis. Jos olisin, niin ei varmaan tarttis mennä enää takaisin kouluun :D
      Parturi-kampaajassa ei ole mitään vikaa, mutta se ei yksinkertaisesti sovi elämäntilanteeseeni ollenkaan. Kuten ei myöskään päiväopiskelu.

      Jostain sitä rahaa olis kuitenkin saatava ja ammattikin olis ihan kiva :)

      Poista
  3. Oon paininut saman asian kanssa! Varsinkin tuon rahan. Kysynpä vaan miten tuolla parilla sadalla eurolla pitäisi saada elätettyä lapsi, mutta myös itsensä.
    Mutta palattava se on kouluun, jotta joskus valmistuisi ja saisi niitä oman alan töitä. Se miten kaikki onnistuu on vielä ihan auki.

    Http://ikiomahankalaelama.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi raha on niin järkyttävän pieni!
      Todellisuudessahan oletetaan, että opiskelija käy myös töissä (rajoitetusti, koska tulorahat) ja ottaa opintolainaa.
      Mutta pikkasen on myös mahdotonta käydä töissä samaan aikaan, jos koulupäivät ovat 8-16 ja olen ainoa vanhempi.... Lainaa en halua itse enää yhtään enempää ottaa, mitä olen tähän mennessä joutunut ottamaan.

      Koulutus kuitenkin tänäpäivänä on pakko. Muuten ei saa töitä. Haastava yhtälö tosiaan. Tsemppiä siis sullekin!

      Poista
  4. Omaehtoinen opiskelu työttömyysrahalla? Vähän enempi ku opintotuki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onnistu - en ole työtön työnhakija. Kävin tätä jo kysymässä ennen kuin aloitin koulun.
      Ja vaikka saisinkin, niin jäljelle jää vielä huono työaika..

      Poista