KÄYTETTY LADA





Yksineläminen eron jälkeen on ollut todella helppoa. Se johtuu aika varmasti siitä, että valitettavasti olin parisuhteessakin todella yksin ja yksinäinen, joten siirtymä ei ollut hankala. Päinvastoin jopa helpottava. Sillä kuitenkin parisuhteessa yksinoleminen on huomattavasti rankempaa kuin yksin yksinoleminen. If you know what I mean..
Soolona elelty on siis nyt reilu vuosi. Tai enhän minä yksin ole. Koskaan. En edes vessassa. 

Vielä parisen kuukautta sitten olin täysin sitä mieltä, etten enää ikinä halua vierelleni ketään. En enää koskaan halua edes jutella kenenkään miespuolisen henkilön kanssa, saati ihastua sellaiseen. Viime kesänä latasin itselleni Tinderin, yleisön pyynnöstä, mutta tindermatkani jäi alle viikon mittaiseksi, sillä ahdistuin ensimmäisestä "voinko tulla nukkuun sun sohvalle" -viestistä. Delete delete. 
Mutta viime aikoina olen minäkin herännyt parisuhdekammostani, jota enemmän olisi voinut kutsua jopa miesvihaksi. Sori vaan.. Silti nykyaikaiset Tinderit sun muut "deittipalvelut" ovat liian vieraita minulle. Minulle, joka haluaa pitää oman yksityisyytensä visusti piilossa tuntemattomilta miehiltä. Bloggaajalta todella loogista toimintaa, mutta menneisyys käskee olemaan luottamatta keneenkään miespuoliseen, joka saattaa hymyillä päin.

Mutta enemmän itseäni hävettää olla minä. Hävettää olla eronnut viiden lapsen yksinhuoltaja. Lapset eivät hävetä, mutta olen niin totaalisesti used goods, ettei toista voi edes olla. En usko kelpaavani enää kenellekään. 
Hävettää olla tehnyt niin huonoja valintoja, että tässä sitä nyt ollaan yksin. Yksin viiden lapsen kanssa. Vaikka teenkin äitinä olemisesta täyttä rautaa ja hoidan homman vaikka vasemmalla kädellä, niin en usko supermutsina olemisen olevan kovinkaan kovaa valuuttaa parisuhdemarkkinoilla.
Tapailin aikoinaan erästä miestä(poikaa), joka sitten eräänä hiprakkaisena iltana kertoi minulle, ettei voisi koskaan vakavissaan seurustella kanssani, koska olin hänen silmissään "käytetty lada" ja hän halusi "ferrarin". Hän viittasi siis minuun kahden lapsen äitinä.
Käytetyn ladan leima on jotenkin sen jälkeen jäänyt otsaani niin vahvasti, etten kehtaa kovinkaan paljoa lapsista puhua. 

Koska meistä jokainen kaipaa läheisyyttä, lämpöä ja tärkeäksi tuntemista, niin teen sitä myös minäkin. Kaipaan ihastumisen tunnetta. Sitä, että joku kaipaa minua. Sitä fiilistä, että olen jollekulle tärkeä ja rakas. Niitä perhosia, jotka lentelevät vatsanpohjalla, kun puhelin piippaa. Olenhan vain ihminen.
Pelkään todella paljon avata itseäni kenellekään, sillä pelkään todella paljon torjutuksi tulemista. Eniten pelkään sitä, että mut otetaan vastaan ladana. Tulenko koskaan enää kelpaamaan kenellekään?

Epäilen...

8 kommenttia

  1. Kyllä kelpaat. Miehelle, joka on niin älykäs, ettei ikinä, ikinä sanoisi tuollausta Lada-aivopierua. Usko pois. <3

    VastaaPoista
  2. Ihan varmasti kelpaat, kun vain ensin kelpaat itsellesi, olet just hyvä noin :) näin mie uskon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paprika <3

      Se tässä onkin varmaan vaikeinta - hyväksyä itsensä tälläisenä kuin olen. Sitä pitää vielä työstää :)

      Poista
  3. Ihan varmasti kelpaat! Mäkin ihan tosissani uskoin ja ajattelin, etten kahden lapsen sinkkuäitinä tule löytämään enää ikinä ketään, joka kelpuuttaisi minut lapsineni ja joka kelpaisi meille. Niin se täydellinen mies tuli sitten kuitenkin vastaan juuri kuin sitä kaikista vähiten odotti. :) Oot just hyvä tuollaisenaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkään vain, että kun mainitsenkin kotona olevien lasten lukumäärän, niin miehet juoksee kilpaa pakoon :DD
      Toisaalta, tässä iässä on jo hieman vaikeaa tavata ihmistä, jolla ei jo olisi valmiiksi lapsia..

      Eipä se unelmien prinssi etsimällä löydy. Vasta, kun lopettaa etsimisen ;)

      Poista
    2. Mutta sinähän etsitkin sellaista miestä joka ei juokse karkuun kun kerrot ihanista tyttäristäsi! <3 Sinun on helppo erottaa sammakot todellisista prinsseistä, ja sammaot saakin lähteä juoksemaan! Hyi, kuka sellaista edes kelpuuttaisi! ;)

      Olet upea!

      Poista
    3. Hehe. Oikeastaan en kyllä _etsi_ ketään. Jollei ne miehet ala tulemaan ovelle saakka? ;)

      Kiitos :)

      Poista