FOREVER YOUNG


Joka vuosi tulee päivä, kun pysähtyy hetkeksi miettimään omaa elämäänsä ja sitä, mitä on oikeastaan tullut tehtyä. 
Tänä vuonna mietin ainoastaan sitä, minkä ihmeen takia mun äiti luuli, että täytän 35 ja minkä ihmeen takia se on koko päivän kuuluttanut sitä työpaikallaan jokaiselle vastaantulijalle. Why? 
Joten toimikoot tämä avoimena kirjeenä kaikille Eckes-Granini Finlandin työntekijöille, jotka luulevat minun olevan lähes ikäloppu. Koska olenhan oikeasti vasta 32. Daa a. Huoh.

Ikä on vain numero ja ikä on mielentila. Mitä näitä kliseitä nyt onkaan.. Eniveis. Mä en tunne itseäni kovinkaan vanhaksi, vaikka riitelen tätänykyään lähes joka päivä yhden teini-ikäisen, yhden esiteini-ikäisen ja kahden uhmaikäisen kanssa. Sekä herään öisin syöttämään yhtä vauvaa. 
Yllämainituista huolimatta kuuntelen edelleen mieluiten ganstaräppiä ja pidän kotona collareita, joista teinini on kateellinen. 

Olen forever young. Tai ainakin haluan uskoa niin... Peace and out!

Ei kommentteja