TYTTÖ VS. TUTTI - ERÄVOITTO



 *Ennan tutti saatu Ainulta*

Muistatteko, kun vielä marraskuussa lähes anelin teitä kertomaan jokaisen pienenkin vinkin, miten tutin saisi pysymään vauvan suussa? 
No ei se sitten pysynyt. Ei millään. 

Kunnes tuli vuosi 2017, tuo kaikkien uusien mahdollisuuksien vuosi. Tuli eräs ilta, kun tissi ei kelvannut, mikään ei kelvannut ja huuto valtasi 100 neliön rivaripäätymme. Ja varmaan naapurinkin 100 neliötä..... 
Kunnes tämä äiti päätti, että ei jaksa enää tehdä kärrynpyöriä viihdyttääkseen tuota ihan-hemmetin-kiukkuista vauvaa ja tuuppasi tutin suuhun. 

Ja ette usko, että sinne se jäi. 
Tutti. Suuhun. Vauva hiljeni. Talo hiljeni. Naapurit kiitteli (ei oikeasti, ainakaan mulle)

Tuosta kauniista hetkestä on nyt 1,5 viikkoa, joten melkein uskallan sanoa, että meillä syödään tuttia. Tietenkään tutti ei ole mikään elinehto kenellekään, mutta meidän perheessä se tietää enemmän hiljaisia hetkiä, enemmän aikaa myös muille lapsille, enemmän yöunien tunteja äidille. Me voitetaan tässä siis kaikki. 
Tätä ennen Enna huusi lähes jatkuvasti - piti olla sylissä, liikkeessä. Ei hetkeäkään paikoillaan. Päiväunet olivat maksimissaan vartin mittaisia ja väsykiukku vaivasi jatkuvasti. Rattaissa huudettiin kurkku suorana, jos liike lakkasi. 

Miten voikaan ihminen olla näin pienestä asiasta onnellinen! Tutista! 
Tosin, jottei pieni prinsessa ihan kasvojaan menetä, niin tietenkään ne kaikki tutit eivät pieneen suuhun kelpaa..... Onneksi edes tämä yksi.

Ei kommentteja