ITSETUNTO NOLLASSA


En ole mitenkään ulkonäkökeskeinen ihminen tai oikeastaan koskaan murehtinut omaa ylipainoani tai liikakiloja. Niitä on tullut ja mennyt, mutta jos kokonaisuus on ollut hyvä, niin mitä pienistä murehtimaan!
Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa ikinä koen todellista itsetuntokriisiä - siihen kuuluu niin kropan ulkonäöllisiä ahdistuksia kuin yleistä huonoa itsetuntoakin. 

En ole koskaan painanut näin paljoa. Lohtusyöminen on aina ollut mun juttu, eikä sitä turhaan sanota lohduksi. Ei varmaan tarvitse taas toistaa, miksi viimeisen vuoden aikana on sitä lohtua kaivannut. Mutta liikaa sitä on tarvittu. 
En tunne itseäni itseksi ollenkaan. En ole minä, en ole ollenkaan tyytyväinen omaan ulkonäkööni. Ulkonäkö painaa myös yleistä itseluottamusta ja -tuntoa alas ja kovaa. En koe itseäni enää niin vahvaksi ihmisenä tai pysty kohtaamaan itselle vaikeita tilanteita, sillä otan ne liian raskaasti. 

Mulla olis ollu viime lauantaina menoa - Linan kummisedän valmistujaisjuhlat. Mutta yksinkertaisesti en ollut tarpeeksi vahva menemään edes käymään tilaisuuteen, jossa olisin joutunut kohtaamaan kaikkien ihanien ihmisten lisäksi joukon ihmisiä, jotka ovat viimeiset 5,5 vuotta jättäneet minut kyseisen kaveriporukan ulkopuolelle tahallisesti, haukkuneet minua ja keksineet juoruja selkänitakana levitettäväksi. Aikaisemmin olen pystynyt jättämään nuo asiat omaan arvoonsa, mutta tällä hetkellä, kun itsetunto on nollassa, en pystynyt kohtaamaan niitä ihmisiä ja taas tuntemaan itseäni arvottomaksi ja hymyilemään väkinäisesti edes muutaman tunnin ajan. 
Itkin niin perjantai- kuin lauantai-illan sitä, etten päässyt lähtemään. Halusin kovasti käydä moikkaamassa Linan kummisetää ja tämän tyttöystävää, joka on Ennan kummitäti. Mutta tällä hetkellä en ole niin vahva hymyilemään niille toisille ihmisille, jotka satuttavat. Tahallaan. 

Olen todella yllättynyt itsekin kuinka nollassa oma itsetunto on. Kuinka paljon paino, ero, yksinoleminen ja mennyt odotusaika on vaikuttanut omaan itsetuntoon. 
Haluaisin vain itseni takaisin, jotta voisin taas joskus kohdata ilkeitäkin ihmisiä pää pystyssä ja näyttää sisäistä keskaria kaikille, jotka supisevat pahansuopaisesti nurkissa. 

Miten itsetuntoa voi kohottaa? Mistä saisi sen kipinän ja löytäisi oman itsensä?

4 kommenttia

  1. Minullakin on joskus itsetunto miinuksella, vaikka varsinaista syytä sille ei ole. Kaikki on oikeasti hyvin, mutta ajattelen itseni onnettomasti. Jostakin syystä huomaan ajattelevani negatiivisia ja katkeria asioita. Ja siinä sitä taas mennään.. Elän elämääni hetkellisesti mielikuvituksessa.

    Meillä jokaisella on kuitenkin vain se yksi elämä, yksi minä. Matka, joka on ainutlaatuinen kaikin tavoin. Jokaiselle osuu huonoja päiviä.

    Hengitä muutaman kerran syvään (viisi sekuntia sisään, viisi ulos) ja etsi yksi hyvä asia elämästäsi juuri sillä samaisella hetkellä - olkoon se sitten se nöpönenä tai aamukahvi.. ja keskitä kaikki voimavarasi sillä hetkellä juuri siihen elämänmakuiseen, ihanaan asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä löydän mun elämästä ihania asioita, enkä koe oloani millään tapaa onnettomaksi. En ollenkaan!
      Vaan ehkä tämä on enemmänkin kriisiä omasta itsestä, ulkonäöstä ja siitä, minkälaiseksi itse itseni koen.

      Kamalan vaikea selittää :D

      Mutta huonoja päiviä ja fiiliksiä on varmastikin kaikilla!

      Poista
  2. Yllätyin, että tämän postauksen aihe oli näin surullinen, koska kun näin Bloglovin listallani tuon kuvasi vauvan kanssa, en heti edes tajunnut, että se olit sinä, koska näytit niin paljon solakammalta siinä kuin kuvassa, jonka viimeksi näin! Mielestäni näytät oikein sievälle, eikä sinulla todellakaan ole mitään hävettävää. Kiloja nyt tulee ja menee. Ole itsellesi armollinen. Olet kuitenkin vasta saanut vauvankin ja pyörität hurjaa sirkusta aivan yksin. <3

    Ymmärrän toki, että näitä huonoja hetkiä tulee. Itselläni myös. En ole koskaan ollut näin pullukka kuin nyt vauvan jälkeen ja kun yritin käydä piristämässä itseäni kampaajalla, se mokoma leikkasi niin ruman kampauksen, että purskahdin itkuun kotona, kun katsoin peilistä. Mutta minkäs teet, onneksi hiukset kasvaa... Ja ehkä ne kilotkin sitten joskus häviää. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvakulma tekee paljon ;)
      Enkä oikein löytänyt sopivaa kuvaa tähän postaukseen, sillä en halunnut lähteä kuvaamaan itseäni. Sattuneesta syystä.
      Tuo kuva on otettu kuukausi sitten meidän laivareissulta.

      Ai kamala! Mikään ei ole hirveämpää kuin huono hiustenleikkuu! Onneksi, onneksi hiukset ovat uusiutuva luonnonvara, mutta ymmärrän fiiliksesi täysin <3

      Poista