SYNNYTYSKERTOMUS 011016

Tätä on jollain tapaa ollut todella vaikea alkaa kirjoittamaan. Tällä kertaa koko kokemus TYKSissä ja synnytys olivat minulle tosi huonoja. Tai ei oikeastaan itse synnytys - se meni "ihan kivasti" ja nopeasti, ponnistusvaihetta lukuunottamatta. Muuten olen ollut koko hommasta itse asiassa aika ahistunut, enkä muistele synnytystä ja sitä edeltäviä päiviä mielelläni.

Koska en tahdo kirjoittaa tästä mitään ahdistunutta kertomusta, niin jätän kokonaan kirjoittamatta synnytystä edeltävistä päivistä, kirjoittelen niistä joskus toiste.
Kuitenkin on pakko mainita kuinka ihanaa tukea sain siskoltani ja Mereltä koko sen viisi päivää, mitä sairaalassa vietin. Erityskiitos siskolleni, joka hengaili mun kanssa torstaista lauantaihin taukoamatta.
Pitää kuitenkin alkuun sanoa, että olin tosiaan sairaalassa torstaiaamusta 29.9. lähtien, sen vuoksi synnytyskertomuskin alkaa osastolta. 



01.10.2016

klo 10:30 
Tapasin osaston lääkärin. Vastassa oli mukavanoloinen mieslääkäri, joka heti alkuun kertoi lukeneensa mun papereita tovin ja ihmetelleen miksikäynnistys oli aloitettu ihan väärällä tavalla. Lääkäri passitti minut synnytyssaliin discisioon. 
Pakkailin kamat kasaan ja odottelin siskoni kanssa kätilöä, joka vei meidät alakertaan synnärille. 

klo 12:15 
Lapsivesikalvot puhkaistiin. Vähän sen jälkeen Mere saapui myös saliin. 
Muutama supistus kalvojen puhkaisun jälkeen, muttei mitään kummempaa. 
Vielä vitsailtiin tukihenkilöinä toimivien siskoni ja Meren kanssa. Roosa laittoi mun hiukset leteille ja kätilökin sitä naureskeli, että "täällä vaan tehdään kampauksia".

klo 14:45 
Sain okstitosiinitipan. 



klo 15:00 
Säännölliset supistukset alkavat. Supistukset olivat heti alusta saakka säännöllisiä ja voimistuivat kerta kerran jälkeen. Jossain kohtaa vitsit vähenivät... 

klo 15:55
Pyydän ensimmäisen kerran kivunlivitystä. Olen 4cm auki. 
Kätilö pyytää sinnittelemään vielä hetken ja soittamaan kelloa sitten, kun en enää todellakaan kestä kipua. 

klo 16:10
Soitan uudelleen kelloa, sillä en enää kestä kipua. Tai kellon soittelun hoitaa kyllä siinä hetkessä joku muu, sillä mun oma keskittyminen menee täysin kivun sietämiseen. 
Kätilö kertoo, että on jo pyytänyt anestesialääkäriä paikalle, mutta he ovat jossain kiireellisessä kiinni. Puhumme myös siitä, mikä puudute valitaan ja päädytään epiduraaliin, koska olin vasta sen 4cm auki. 


klo 16:30
Soitan kelloa (tai jompikumpi tukihenkilöistä soittaa), sillä kipu on jo sietämätöntä. Päädymme kätilön kanssa pyytämään synnytyslääkäriä tulemaan laittamaan kohdunkaulan puudutteen, sillä anestesia-sakki on vieläkin kiinni toisaalla. 
Tässä kohtaa olen jo niin kipeä, etten enää hallitse kipua hengitystekniikalla ja muistelisin olevani jo aika äänekäs asiakas..... 

klo 16:40
Ovi aukeaa ja sisään ryöpsähtää iso sakki porukkaa. Tiesin heti, että kyseessä on anestesialääkäri gynen sijaan. 
Kätilö ja anestesialääkäri miettivät käytettävää puudutetta ja kätilö kokeilee kohdunsuun tilanteen. En muista kätilön kertoneen kuinka paljon kohdunsuu oli auki, mutta hän pyytää anestesialääkäriä laittamaan spinaalipuudutuksen, joka oli alkuperäinen toiveeni. 




klo 16:50
Saan spinaalipuudutuksen. (Kolmen ihanan yrityksen jälkeen). 
Tämän jälkeen kipu häviää ja saan hetken rentoutua. Tukihenkilöt syövät kumpainenkin eväitään vuorollaan ja taas lentää se tyhmä läppä, millä reissu aloitettiinkin. 
Kätilö käy jossain kohtaa laittamassa oksitosiinin tulemaan täysillä, sillä otetaan kaikki irti siitä, etten tunne kipua.

klo 17:40
Supistukset tuntuvat pyllyn puolella paineentunteena. 

klo 18:00
Kohdunsuu on 7-8cm auki ja saan luvan ponnistella, jos siltä tuntuu. Kätilö yrittää supistusten aikana saada jäljellä olevan lipan vauvan pään taakse. 
Ponnistaminen sattuu todella paljon. 


klo 18:30
Olen 10cm auki ja kätilö käskee ponnistamaan kunnolla jokaisella supistuksella. Ponnistaminen sattuu ihan järkyttävän paljon, enkä saa ladattua ponnistamiseen kaikkia voimiani. Tunnen kuinka vauva kulkeutuu jokaisen supistuksen jälkeen takaisin. Turhaudun. 

Jokainen supistus tulee valtavana kipuaaltoja ja ponnistamisesta ei meinaa tulla yhtään mitään. Ponnistaminen tuntuu siltä kuin joku kaataisi kuumaa laavaa lantion alueelleni ja samalla 100 miekkaa lävistäisi koko keskivartalon. Muistan vain huutaneeni ja itkeneeni, etten pysty ja mua sattuu liikaa. 

Kätilö huomaa, että vauva yrittää tulla väärässä tarjonnassa. Tästä johtuu myös valtavat kipuni. 

klo 18:50
Olen menettämässä toivoani. Ponnistaminen sattuu ihan älyttömän paljon, eikä siitä tule mitään. 
Kolmen supistuksen ajan pistän kaikki voimani ponnistamiseen ja viimeisen kerran jälkeen kätilö kertoo, että vauva on kääntynyt oikeaan tarjontaan. Keskityn vain siihen, että saan ponnistettua vauvan ulos ennen kuin se lähtee taas vaihtamaan tarjontaa. 


klo 18:59
9 pisteen täydellinen tyttövauva syntyy, kauttaaltaan valkoisen kinan peitossa. 
Vaikka huone on sillä hetkellä täynnä porukkaa, niin muistan vain nähneeni vauvan, joka asetellaan rinnalleni. 

Siskoni leikkaa napanuoran. Vauva tarraa rinnasta kiinni ja me pääsemme hieman rauhoittumaan ennen mittauksia. 

Itse synnytys oli nopea ja helppo, jollei ponnistusvaihetta lasketa mukaan ollenkaan. En ole koskaan kokenut sellaista kipua ja suoranaista tuskaa, mitä ponnistamisen aikaan koin. 
Täytyy vain todeta, että onneksi tämä oli meikäläisen viimeinen vauva, sillä tuon ponnistusvaiheen jälkeen ei ihan heti lähdettäisi uutta vauvaa synnyttämään...

Kiitos, kiitos, kiitos ihan mahtavalle Team Synnärille - Roosalle ja Merelle <3 
Postauksen kuvat on nappaillut tuttuun tapaan Mere. 

Omat "synnytyskertomuksensa" kirjoittelevat myös paikalla olleet tukihenkilöt. Ainakin itse odotan mielenkiinnolla, miltä synnytys on näyttänyt tukihenkilön puolelta! 
Roosan teksti tulee tänne ensi viikolla, Mere kirjoittaa omaan blogiinsa, mutta linkkaan sen teille!

6 kommenttia

  1. Onnea! Muistan itse kans edelleen, että tuosta oksitosiinitipasta supistukset räjähti... Onneksi sunkin kohdalla kaikki kävi kuitenkin nopeasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Supistukset onneks oli ihan kohtuullisia, kunnes ne alkoivat tekemään hommia :D
      Onneksi tosiaan koko synnytys oli todella nopeaan ohi :)

      Poista
  2. Onnea kovasti nuorimmasta neidistä!

    Toi kipu kuulostaa ihan samalta kun mulla esikoisen synnytyksessä, oli tulossa virheasennossa. Mulla meni vaan niin kehnosti että leikkuriin jouduttiin ja lapsi vielä osastolle tarkkailuun. Mutta, loppu hyvin kaikki hyvin, nythän tuo nyytti on ihana kamala 3v. uhmis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Ai kamala.. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin <3

      Poista