MITÄS MEILLE?


Huhhuh. Kyllä täytyy sanoa, että elämä kulkee tällä hetkellä niin vaaleanpunaisissa tunnelmissa, ettei ole tosikaan! Vaikka jos ihan täysin rehellisiä ollaan, niin sillä vaaleanpunaisten lasien kantaja on todella väsynyt, sillä bebe tykkää eniten yösyötöistä. Kuten kaikki vauvat? 
Olen todella onnellinen ja kiitollinen, sillä olen tähän alkuun saanut todella, todella ison avun ensin omalta äidiltäni, joka muutti meille heti käynnistyspäivää edeltävänä iltana ja hoiti lapsia täällä meillä koko sen viisi päivää yksin, jonka jouduin itse olemaan sairaalassa. Äiti jäi vielä sen jälkeenkin auttamaan minua ja kotiutui itse vasta viikko sitten omaan arkeensa. En olisi pärjännyt ilman äitiä <3 
Tämä viikko on taas sujunut mallikkaasti pienempien tyttöjen isän avulla. Kun minä valvon yöt vauvan kanssa, on ollut kultaakin kalliimpaa saada nukkua aamuisin pari tuntia pidempään, kun joku toinen on vienyt Linan ja Ellen päiväkotiin. Muutenkin arkeen totuttelu on sujunut kahden aikuisen voimin paljon paremmin kuin yksin. 
Toki sekin on edessä, kun jään yksin pyörittämään tätäkin sirkusta, mutta aion nauttia tästä niin kauan kun sitä kestää!

Mutta mitäs meille sitten kuuluu? Oikeasti hyvää. Isosiskot ovat ottaneet uuden pikkusiskon hyvin vastaan. Mitä nyt Elle huusi pari ensimmäistä päivää han kaikkea - en saanut edes puhua Ellelle, mutta sitten kukaan muu ei esim. saanut auttaa Elleä pukemaan. Tyypillisiä mustiskohtauksia. Nykyään niitä on harvemmin, mutta kyllä joudun vieläkin selittämään miksen voi ottaa Elleä syliin samaan aikaan, kun imetän vauvaa..
Ja imetyksestä puheenollen - täysimetän ensimmäistä kertaa ikinä! Kaikki tytöt ovat saaneet jo sairaalassa lisämaitoa, mutta Miltsupa ei! Olen tällä hetkellä enemmän kuin tyytyväinen ja onnellinen siihen, että mustakin on täysimetykseen. Se kun edellisellä kerralla meni enemmän kuin penkin alle (klik ja klik). Vaikkei todellakaan korvikkeissa ole mitään vikaa, niin olen enemmänkin positiivisesti yllättynyt siitä, että mun kroppa osaakin tehdä jotain oikein. 

Kovin kriisi meillä on tällä hetkellä tutin kanssa - sitä kun nyt ei olisi pakko opettaa vauvalle, mutta allekirjoittaneenkin olisi hyvä öisin nukkua edes pari tuntia, niin olen yrittänyt saada neidin syömään tuttia sen sijaan, että tissi toimisi tuttina. Aika huonoin tuloksin. Tutti sujahtaa suuhun lähinnä vain, jos lähdetään ulos (kuten instasta näkyy) ja tutiksi kelpaa vain ja ainoastaan yksi tutti. 
Onneksi Miltsu sai lahjaksi Ainulta ison tuotepaketin, joka sisälsi Ainu MAM ensitutit. Mikään muu ei ole kelvannut, ei vaippakakun tutit, eikä minun ostama luonnonkumitutti... 

Aikamoinen sylihiirulainen uusin tulokas(kin) vaikuttaisi olevan. Onneksi täällä meillä sylittelijöitä riittää ihan siihen pisteeseen saakka, että meillä kinataan kuka saa pikkusiskon syliin sillä kertaa.. 

Pian alkaa arki ja palailen taas tänne bloginkin päivittelyn pariin normaaliin tahtiin. Kunhan vielä hetken nuuskuttelen vauvaa ja nautin kaikista omista rakkaista lapsistani!

Ihanaa alkavaa viikonloppua sullekin!

4 kommenttia

  1. Onnea vielä pienestä ja isot tsempit imetykseen! <3

    VastaaPoista
  2. Onnea pienestä! Ei ehkä ole imetyksen kannalta ollenkaan huono ettei vauva huoli tuttia, yöimetykset ovat maidon tilauksen kannalta tärkeitä ja Vauva vaan huolehtii että täysimetyksenne jatkuu! 👍 Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Eihän se olekaan! Mutta näin yksinhuoltajana, jolla on neljä muutakin lasta mielellään soisi itselleen enemmän kuin 1-2h yöunet ;)

      Poista