KAUHUKAKSIKKO






Uhmatuhmat, pikkuapinat, riiviöt... Äidin mussukat, äidin vauvat, muruset. Rakkailla lapsilla on monta nimeä? 

Lina ja Elle on kyllä varsinainen parivaljakko, se täytyy myöntää. Heiltä yhdessä -ja erikseen- ei jää paljoa huomaamatta tai tekemättä. 
Luulin, että meillä on ohitettu Linan uhma kokonaan ja taisin sen muutamaan kertaan ohimennen jollekin todetakin, ettei meillä varsinaisesti uhmaile kuin tuo kaksvee, jonka uhmaa ei oikeastaan voi ottaa edes tosissaan, koska toinen on niin syötävän suloinen jopa silloin, kun näyttää äidille kieltä, laittaa kädet puuskaan ja kertoo menevänsä nurkan taakse mököttämään. Mutta kuten käy niille kaikille vanhemmille, jotka uskaltavat jotain ääneen sanoa lastensa helppoudesta - karma is a bitch. Linalla on uhma. Tiedättekö - uhma. Se sellainen uhma, joka saa melkein katsomaan postikulujen suuruutta Siperiaan..... 

Mikä tietenkin parasta, ihaninta ja helpointa on, että kaikki mitä Lina tekee, tekee Elle perässä. Joten meillä asuu tällä hetkellä kaksi uhmatuhmaa, joista jopa tuo kaksvee osaa sanoa kuinka äiti on tyhmä ja kertoa, ettei ole enää minun kaverini. 
Kauhukaksikko kilpailee myös keskenään ja jos toinen päättää lopettaa ystäväsuhteensa äidin kanssa, niin toinen satavarmasti huutaa huoneen toiselta puolelta "äiti mä oon sun paras kaveri". 

Siinä missä kaksikko on kuin paita ja housut - leikkivät suloisesti yhdessä, rakentavat legoja toisiaan auttaen ja neuvovat toisiaan miten siivous sujuisi helpommin, niin samainen enkelikaksikko myös tönivät toisiaan, näyttävät toisilleen kieltä, eivät halua olla toistensa kavereita ja mikä pahinta - "heittävät hiekkaa" toistensa päälle (tämä tapahtuu aina vain kuvitteellisesti, mutta suru siitä on aitoa). 
Välillä sen kaiken kinastelun lomassa tirautan ehkä kyyneleen, miettien mitä on tullut tehtyä, kun taas välillä jopa se kinastelu naurattaa.

Sisarrakkaus on kuitenkin rakkauksista suurin ja meillä halitaan, pusitaan ja silitellään siskoa ihan jatkuvasti. 
Vauvaa tosin toinen kaksikosta ei ole ottamassa niin kovin innolla vastaan ja olenkin jo Elleltä kuullut pariin otteeseen, ettei se vauva tänne meille ole muuttamassa, vaikka kohta syntyykin. Lina taas ei millään malttaisi odottaa vauvan syntymää ja me yhdessä laskemmekin jo viikkoja sormilla, sillä neiti kyllästyi pettymään jokaisen päiväkotipäivän jälkeen siihen, että äidillä onkin vielä iso maha tallella... 

Nää tyypit tulee kyllä yllättymään, miten kauhukaksikosta varmasti muuttuu vuoden päästä kauhukolmikko... Tai en tiedä yllättyykö siinä eniten äiti.

2 kommenttia

  1. Sisarrakkaus on kyllä parasta. Haluaisitko muuten joskus esitellä kotiasi? Kiinnostaisi nähdä miten teillä on neliöt jaettu.
    Ja "meidän päivä"-postaus kiinnostaisi myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotia varmasti esittelen sitten (joskus hamassa tulevaisuudessa), kun olen meidän kotiin tyytyväinen :D
      Nyt sisustus on kaukana siitä, mitä itse toivoisin, eikä aikaa tai rahaa ole ollut sen kuntoonlaittamiseen. Joku päivä :)

      Meidän päiviä olenkin ajatellut ja sellasia on varmasti tulossa kahta erilaista - vain mun päivä ja meidän kaikkien.
      Nyt on vaan niin paljon ajatuksia ja luonnoksissa olevia postauksia rästissä, että kestää uusien ideoiden toteuttaminen hetken :D

      Poista