HIUSRAKKAUTTA

Tiedättekö sen tunteen, kun lähdette kampaajalta pois ja teidän tekisi mieli heilutella teidän hiuksia jokaisen vastaantulijan edessä ja kysellä tuntemattomilta, rakastavatko hekin teidän hiuksia? 
Mä ainakin tiedän. 




Joskus on todella vaikeaa ottaa itselleen aikaa ja päättää uudistaa itseään hieman ulkoisesti. Ainakin itse tuppaan olemaan vanhempana sitä tyyppiä, joka mielummin tuhlaa 200€ lastenvaatteisiin, kun 20€ omiinsa... If you know what I mean. Mutta jo alkukesästä päätin, että tänä kesänä aion ottaa vanhan paheeni takaisin ja laitatuttaa itselleni hiustenpidennykset. Itselleni hiukset tuovat itsevarmuutta ja rohkeutta, joista molemmat olivat pikkasen hiipuneet kevään ja kesän aikana pois.
Onneksi eteen tulikin aivan mieletön mahdollisuus tehdä yhteistyötä turkulaisen Hiusmuotoilua Tunteella -kampaamon kanssa. 

Hiusmuotoilua Tunteella on turkulainen parturi-kampaamo, jonka löytää aivan Turun keskustasta, osoitteesta Eerikinkatu 20. Oma eilinen käyntini oli ensimmäinen kertani kyseisessä kampaamossa, mutta sitä ennen olin kuullut siitä pelkkää hyvää, joten tälläinen kampaamonirsoilijakin meni ovesta sisään enemmänkin kuin luottavaisena. 
Olen todellakin vältellyt oman kampaajan etsimistä siitä hetkestä, kun oma vanha kampaajani päätti pakata kimpsut ja kampsut, muuttaa Englannin kautta Korfuun ja vaihtaa alaa kokonaan. Haluan kampaajan, jolla on mielipiteitä ja osaamista, enkä halua ketään tekemään hiuksiani, jolle hiukset ovat vain duuni, johon on pakko aamulla tulla. Sellaista on välillä todella vaikea löytää, uskokaa pois. On todellinen nautinto astua kampaamoon sisään ja rentoutua, eikä pelätä hampaat irvessä mikä lopputulos mahtaa ovesta ulos astuessa olla.




Kävin jo pari viikkoa sitten juttelemassa Jonnan kanssa, joka teki hiuksiini taikoja eilen, kun pohdimme tulevien pidennysten väriä ja pituutta. Jonna vaikutti heti siltä tyypiltä, jonka antaisin tehdä hiuksilleni ihan mitä vaan, koska tietäisin lopputuloksen olevan varmasti taidolla tehtyä. 
Olinkin aika malttamaton sen pari viikkoa, jonka jouduin odottelemaan, kun tilailin hiuksia pidennyksiä varten. 


Eilen koitti se suuri päivä ja pääsin istumaan Jonnan tuoliin ja odottamaan ihmeitä. 
Oma pääni oli ennen eilistä todella karseassa kuosissa - kulahtanut liukuväri, jossa omaa maantienväristä tyveä varmaan reilu kolmisen senttiä. Olin tullut taas blondi-inhoni kanssa tien päähän, enkä ollut enää pitkään aikaan edes pitänyt hiuksia auki, sillä hiusväri inhotti itseäni niin paljon. 
Jo silloin pari viikkoa sitten Jonna sanoi heti kättelyssä, että hän ei tule minusta vaaleaa tekemään ja olin todella huojentunut. Tosin olisin kyllä ehkä alkanut puhumaan tumman puolesta, jos Jonna olisi alkanut platinablodia ehdottelemaan.. Mutta onneksi ei tarvinnut. Jonna ehdotti suklaisen ruskeaa sävyä, joka ei olisi liian tumma, muttei vaaleakaan. Tämä kuulosti erittäin hyvältä! 


Eilen ensin Jonna värjäsi omat hiukseni vastaamaan enemmän pidennyksiä, leikkeli omaa hiustani hieman paremmin sulautuvaksi pidennysten joukkoon ja sitten hän aloitti pidennysten kiinnittämisen. 
Minulle laitettiin kahta eri väriä sinettipidennyksiä, yhteensä kolme pakettia. Pidennysten värit olivat lähellä toisiaan, mutta silti vaaleammat pidennykset tulevat kivasti esiin raitoina ja antavat hiuksille pikkasen syvyyttä. 
Itse pidennyksistä ja niiden hoidosta tulen kirjoittamaan erillisen postauksen teitä varten. 

Ostamani pidennykset olivat hieman (todella paljon) liian pitkät, sillä tukusta oli juurikin ne haluamani pituudet loppu, joten Jonna vielä viimeisteli pidennykset leikkaamalla niistä lyhyemmät ja luonnollisemman näköiset. 
Lopputulos on ihana! Hiukset ovat täydellisen väriset, ihanan suklaisen ruskeat, eivätkä todellakaan liian tummat. Värinä tämä on minun päässäni uusi, mutta omasta mielestäni sopii minulle kuin nakutettu.



Tarvitseeko minun enää mainita, että olen enemmänkin kuin tyytyväinen lopputulokseen? 
Kotona Lina halusi vain kosketella hiuksia ja hän kertoi minun näyttävän ihan prinsessalta! Tänä aamuna päiväkodissa Lina huusi ennen aamupalalle menoa "katsokaa mun äidin hiuksia!". Joten ainakin joku muukin on niihin rakastunut ;) 

Ps. Jos mietitte, että olenko löytänyt nyt oman kampaajani, niin kyllä! Jatkossa tulen ehdottomasti istumaan vain Jonnan tuoliin ja oletan useamminkin käveleväni ulos Hiusmuotoilua Tunteella ovesta ulos heilutellen hiuksiani tuulessa typerän onnellinen virne kasvoillani. 

*Postaus toteutettu yhteistyössä Hiusmuotoilua Tunteella -kampaamon ja Jonnan kanssa*

Ei kommentteja