NEUVOLALÄÄKÄRI JA RASKAUDEN VIKA KOLMANNES


Mulla oli eilen eka ja vika lääkärikäynti, mitä tähän raskauteen kuuluu. Kävin kyllä rv24 tienoilla "tsekkaamassa kohdunsuun tilanteen" supistusten takia, mutta siihen käyntiin ei mennyt kuin viitisen minuuttia.
Raskaus on edennyt vikalle kolmannekselle ja voin ihan rehellisesti sanoa, että onneksi. Mulla on alkanut tulemaan jos jonkinmoista vaivaa, eikä vikalista ainakaan loppuakohden lyhene.

Koska kärsin päänsärystä, ylävatsakivusta ja pahoinvoinnista, niin multa on otettu ensimmäisen kerran toksemialabrat jo vajaa kuukausi sitten. Silloin oltiin vielä hyvin viitearvojen sisäpuolella ja oma terkka miettikin, että rv 30 jälkeen saatan sairastua raskausmyrkytykseen, ainakin näillä oireilla.
Nyt oireet ovat vain pahentuneet, joten labroihin on mentävä uudelleen, jotta nähdään mihin suuntaan arvot liikkuvat, jos liikkuvat ollenkaan. Parastahan olisi, jos ne olisivat tismalleen samat kuin aikaisemminkin.

Painoa mulle on tullut nyt tasan +10kg, mikä on omasta mielestäni paljon. Linaa ja Elleä odottaessa koko raskausaikana sain sen tasan 12kg "ylimääräistä" ja molempien kohdalla se 12 kiloa lähti hyvin pian myös pois.
Nyt kuitenkin painoa lisää tämä armoton turvotus, joka paistaa kaikista kuvistakin läpi - kasvot ja varsinkin käsivarret ovat kuin pullaa. Jalkoihin menee enää kahdet eri kengät ja jopa sain haavan sukasta yksi päivä... Nestettä kertyy kroppaan koko ajan enemmän, eikä tämä luvattu helleaalto sitä poista. Turvotusta olen koittanut kotikonstein pitää kurissa syömällä ananasta ja mansikoita ja juomalla paljon vettä.

Maha on ottanut tutun kasvupyrähdyksen ja vetelee omiaan yläkäyrällä - sf-mitta on 28. Edellisellä neuvolakäynnillä mitta meni keskikäyrällä ja naureskelinkin sitä ihan ääneen, että kerta se on ensimmäinenkin. Nyt onkin lähinnä "I told you so" fiilis niille kaikille, jotka sanoivat vauvan olevan normaalikokoinen.

Ainoa, mikä jäi itseä mietityttämään oli jo hieman kypsyneet paikat alakerrassa. Kanavaa kuulemma oli jäljellä "ihan mukavasti", mutta kohdunsuu on jo sormelle auki ja pehmeä. Tämä on kuitenkin kuulemma todella tyypillistä niille, joilla lapsia on jo entuudestaan enemmän.
Mutta katselin aikaisempia äitiysneuvolakorttejani ja samalla tolalla aikaisemmissa raskauksissa ollaan menty vasta reilusti +34 viikkojen jälkeen. Mutta kertooko tämä nyt vain siitä, että voisin ehkä saada mahdollisuuden edes kerran elämässäni synnyttää ilman käynnistystä? Pieni haave siitä synnytyksen normaalista käynnistyksestä jäi... Hyvin pieni.

Lääkäri oli erittäin mukava ja ensimmäistä kertaa tässä kuukauden sisällä minulle tuli olo, että joku oikeasti kuuntelee mua. Koska näitä vaivoja on ollut todella paljon, eikä ketään ole oikeastaan näyttänyt kiinnostavan, niin oli ihanaa keskustella jonkun kanssa, joka ihan ensimmäistä kertaa koskaan kysyi, että mitä mieltä mä olen näistä kaikista oireista - otanko mä itse ne vakavasti, pitääkö niitä mun mielestä tutkia enemmän. Koska mä tunnen kroppani paremmin kuin yksikään lääkäri.
Lääkärin mielestä otetaan ehdottomasti yksi sarja verikokeita, mutta hän myös sanoi, että seurataan tilannetta vielä myöhemminkin yhdellä samanlaisella setillä, jos mä olen itse sitä mieltä, että haluan tilannetta seurata. Ja omasta kropastani tietoisena olen sitä mieltä, että joku on pielessä - mulla ei ole koskaan ollut tälläsiä oireita, vaikka viidettä odotellaan.

Hyvillä mielin siis läksin lääkäriltä pois. 
Jään nyt odottelemaan, minkälaisia olotiloja tulevaisuus tuottaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että jos päänsärky ja vatsakipu tuppaavat vain pahenemaan, niin meidän pitää varata mulle heti aika äitipolille TYKSiin. Vielä toistaseks olen kyennyt olemaan kotosalla, mutta kyllä jatkuva kipuilu alkaa käymään jo mielialankin päälle, varsinkin kun tekemistä olisi enemmän kuin riittämiin, mutta kyky tehdä on minimi. 
 

Ps. Tämän yllä olevan kuvan ja edellisen vaatepostauksen maksimekko -kuvat on napannut Luonnonkaunis -blogin Ann-Christine.

2 kommenttia

  1. Olisi mielenkiintoista kuulla miten käsittelet eron vanhempien tyttöjen kanssa ? Miten autat heitä käsittelemään eron. Olisi kova kuulla vinkkjä koska moni on samassa tilanteessa. Ja oler kokenut jo monta eroa noin tiedät varmasti miten asia hoidetaan asiallisesti. Ps.olethyvä esimerkki monelle että huonoon suhteeseen ei kannata jäädä vaikka lapsia on paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en kyllä sanoisi niin, että mulla on monta eroa takana? :D

      Mä oon jutellu erosta paljon isompien kanssa ja käyny myös ihan yksin keskustelemassa sosiaalityöntekijän kanssa miten varsinkin vanhempia lapsia voin tukea eron aikana ja sen jälkeen.
      Hänen kanssa olen käynyt jokaisen lapsen läpi ja ollaan mietitty tarvitsevatko he jotain erityistukea eron aikana. Ei olla päädytty kenenkään kohdalla mihinkään erityistukeen, eli siihen, että lapsen tarvitsisi käydä keskustelemassa kenenkään kanssa.
      Isompien on helpompi ymmärtää tälläisiä tilanteita, kun pienten, sillä kommunikaatiokyky ja muutenkin "asioista perillä oleminen" on huomattavasti eri tasoa, kun esim. 2-vuotiaan.

      Ja kiitos, omasta mielestäni kyllä suhteen eteen pitää ensin tehdä kaikki ja vähän enemmän, ennen kuin "luovuttaa". Mutta kaikkea ei aina pysty korjaamaan, jos se menee rikki..

      Poista