AVIOERO - MIKÄ SUKUNIMI ERON JÄLKEEN?


Erosta on kulunut nyt kuutisen kuukautta ja avioero laitettiin toukokuussa vireille. Lopullisen eron voi siis hakea marraskuussa. 
Heti ensimmäisen vaiheen jälkeen aloin miettimään eron jälkeistä elämää ja varsinkin omaa identiteettiäni. Kuka minä olen sen jälkeen? Miten minä tulen selviämään? Olenko taas vain yksi eronnut yksinhuoltaja? Mikä nimeni on eron jälkeen? 

Nimi määrittää ihmistä jonkin verran. Ihmiset ovat tottuneet kutsumaan sinua tietyllä nimellä ja uusi nimi huomataan aina. Tyttönimeni alkaa täysin eri kirjaimella kuin nykyinen sukunimeni, joten en olisi enää eron jälkeen Annu E. En ainakaan virallisesti. En, jos päätän ottaa tyttönimeni takaisin käyttöön. Olisin jotain muuta. 
Tietenkin olen tottunut myös olemaan se toinen tyyppi. Se, kenen sukunimi ei ala E:llä. Se, kenen sukulaisilla on kaikilla se samainen sukunimi. Joten fiilis olisi kotoisa siinä tyttönimessäkin. Ehkä jopa kotoisampi kuin nykyisessä sukunimessäni. 

Mutta mietin paljon myös lapsia. Kaikilla lapsillani olisi eri sukunimi kanssani, jos otan käyttöön tyttönimeni. Sitten meidän taloudesta löytyisi kolmella eri sukunimellä varustettua porukkaa. Eihän se nyt mikään ihmeellinen asetelma enää nykypäivänä olisi, mutta jollain tapaa asia häiritsee minua. 
Toisaalta en myöskään ehkä tuntisi oikeutta kantaa tämänhetkistä sukunimeäni enää eron jälkeen. Olen kuitenkin alunperin joku toinen. Jostain toisesta suvusta. Mutta sitten en tuntisi kuuluvani enää yhteen lapsieni kanssa. 

Minulla on vielä reilu kolmisen kuukautta miettiä tätä nimiasiaa, mutta tiedän jo nyt päätöksestä tulevan vaikean. Tuntuu, että valitsen kenen tiimiin haluan kuulua. 

Mitä mieltä te olette?

10 kommenttia

  1. Mä pidän ainakin wanhan sukunimeni, vaikka ex yritti vaatia että vaihdan sen. Haluan että mulla ja Mannalla on sama sukunimi. Samoin jos joskus vielä menen naimisiin ja otan mieheni nimen niin haluan Mannalle sen myös. Mulla on joku pinttymä tästä aiheesta :D johtunee tosin varmaan lapsuudesta ja siitä että olin ainoa perheessä jolla oli eri sukunimi, koska mua ei adoptoitu vaan olin "vain" sijaislapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hassua, että exä haluaa sun vaihtavan sen! Tai voihan sitä saada kaikesta mielipahaa.

      Mäki haluaisin, että meillä kaikilla olis sama sukunimi, mutta isompien isä ei tietty sellaseen suostu...

      Sillon, kun mä asuin vielä äidin (ja siskon) kanssa kotona, niin meillä kaikilla oli oma sukunimi :D Joten oon kyllä siihen tottunu, että kaikki on "omaa sukua". Ehkä sen takia itse sit haluaa olla "samaa sukua"? :DD

      Poista
    2. Mirppu, yritimme adoptoida sinut,mutta biologinen äitisi ei siihen suostunut. Anoimme, että saisit käyttää samaa sukunimeä kuin muutkin perheessämme, mutta sosiaalityöntekijä ei antanut lupaa. Olen todella pahoillani jos olet tuntenut olevasi "vain" sijaislapsi.

      Poista
  2. Sit joskus, kun mulla on muun perheen kanssa sama sukunimi niin mä en siitä luovu. Ensinnäkään siks, et haluun poikien kanssa saman ja toiseks, koska Aleksin sukunimi on kymmenen kertaa kivempi mitä mun. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD

      Mulla ei ole kyllä nykyiseen sukunimeen oo mitään erikoisempia tunnesiteitä :P

      Poista
  3. Mä pidin exän nimen, mutta avioituessani uudestaan vaihdoin sen sitten nykyisen miehen nimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se aikamoinen duuni alkaa vaihtelemaan kortteja ja henkkareita, kun nimeä vaihtaa.

      Itse en osaa vielä päättää :)

      Poista
  4. Ainahan tuossa tilanteessa voi miettiä että äidillä ja tytöillä olis sama sukunimi. :) Valikoi omasta suvusta kauneimman sukunimen ja ottaa sen, tai keksii ihan uuden.

    Eipä minustakaan tunnu omalta miehen sukunimi johon vaihdoin yli 10 v sitten naimisiin mennessä. Tekis mieli vaihtaa johonkin (oman )suvun naisten tyttönimiin koska en halua vanhaa sukunimeäkään. Vanhimmat lapset sais halutessaan pitää sukunimensä, jos joskus päätän vaihtaa sukunimen jostain syystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla olisi ihan ykkösvaihtoehtona meidän suvun vanha sukunimi, joka siis muutettiin nykyiseen muotoonsa 1920-luvulla ja sitä sukunimeä ei olisi Suomessa kenelläkään muulla.. Mutta sitten mulla olis taaaas uusi sukunimi ja se vähän mietityttää :D

      Poista
  5. Minulla ei (ja nyt puhutaan ihmiskunnangeeniperimän onneksi)ole lapsia, mutta avioero on vireillä. Ja nimipohdinta. Viimeisessä neljässä kuukaudessa on tapahtunut niin paljon ettei edellisessä vuosikymmenessä...
    Niin se nimi. Se on vähän ongelma. Tyttönimeni on ns. hieno nimi ja ainakin sukulaiseni ovat paskantärkeitä asiasta. Yksikään serkkutyttöni ei vaihtanut tyttönimeään pois naimakaupat tehtyään. Tästä tyhmänylpeästä sakista erottuakseni otin mieheni nimen. Nimi on hieno, muinaissuomea ja tarkoittaakin jotain. Mutta se ei mielestäni kuulu enää minulle. Vanhaan en suostu palaamaan. Tämän hetkisessä hormonimyrskyssäni (en koe olevani syyntakeinen) olen sitä mieltä, että jahka eron virallinenpäivä koittaa ja olen edelleen nykyistä mieltäni, pistän anomuksen hakuun ihan omalle ja itsekeksimälleni nimelle.

    Minähän en ole kenenkään nimiomaisuutta. NIH!

    VastaaPoista