SYNNYTYSAHDISTUS


Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä suurempaa ahdistusta tulevasta synnytyksestä olen alkanut saamaan. Välillä ahdistus lähenee paniikkikohtauksen rajoja, välillä herään keskellä yötä kylmässä hikilammikossa ja ahdistun miettiessäni synnytystä, joskus uni ei tule lainkaan, kun synnytys pyörii mielessä. 
Olenhan aikaisemminkin käynyt pelkopolilla ja käsitellyt omia synnytykseen liittyviä pelkoja, mutta tällä kertaa näyttäisi olevan enemmän pelkoja kuin pienellä kylällä. Huomaan pelkääväni jopa niitä asioita, joita ennen pidin synnytyksessä täysin luonnollisina. 

Pelkään, että jokin menee pieleen. Vauva ei synny normaalisti, synnytys ei etene normaalisti, vauva syntyy elottomana. Mitä näitä nyt on. Osaanko ponnistaa? Osaanko synnyttää? Osaanko tehdä mitään oikein synnytyssalissa? 
Pelkään, etten saa järjestettyä isompien lasten hoitoa. Siis kaikkien neljän. Miten sen hoidan? Mun äiti on töissä 7-15, joskus vähän pidempäänkin. Sisko jatkaa syksyllä koulua töiden ohessa... Isommat nyt on koulussa päivät ja pärjäävät hetken keskenäänkin kotona, mutta pienemmät pitää hakea päivähoidosta klo 14 (kyllä, aikaa voi pidentää) ja heidän kanssaan täytyy jonkun olla koko loppu päivä ja yökin. Pystyykö äitini tarvitaessa hakemaan ja viemään lapsiä päiväkotiin? 
Mitenkäs sairaala-aika? Kuka lapsia katsoo 2-5 päivää putkeen? Kuka heille tekee ruoat ja peittelee iltaisin nukkumaan? Kuka hoitaa kaiken? 

Olen vakavasti miettinyt myös suunniteltua sektiota, jotta saisin ahdistuskohtaukset pois. Mutta sekin aiheuttaa ahdistusta. Varsinkin sektiosta toipuminen. Voinko nostella vauvaa? Entä Elleä, joka vieläkin vaatii lähes päivittäin äidin syliin kannettavaksi? Voinko toimia täysin normaalisti sektion jälkeen? Olenhan kuitenkin yksin.. 
Haluaisin synnytyyää alakautta, mutta silti olisin enemmän huojentunut siitä, että osaisin etukäteen suunnitella synnytyksen ajankohdan mukaan lasten hoitojärjestelyt yms. järjestelyt. On myös todennäköistä, ettei lapsen isä osallistu synnytykseen ollenkaan, joten olisi myös tukihenkilöille parasta tietää synnytysajankohta, jotta hekin osaisivat järjestää omat aikataulunsa. Vai ehtiikö synnytykseen kukaan mukaan?

Kaikki aikaisemmat synnytykset ovat käynnistettyjä, joten se on minulle todella luonnollinen ja toivottukin synnytysmuoto. En vain usko, että saisin luvan käynnistykseen "käytännön syistä". Tosin uskon kyllä synnytyksen käynnistämisen olevan tälläkin kertaa todennäköisin, sillä käynnistyksen syyt ovat olleet vauvan koossa, enkä usko nytkään neidin olevan mikään pieni taikka hoikka. 
Synnytyspäivän tietäminen etukäteen olisi minulle todella helpottava tekijä. Mutta kun se nyt ei aina ihan vaan mee niin... 

Joka tapauksessa synnytys aiheuttaa ihan järjetöntä ahdistusta, enkä taida päästä siitä yli ennen pelkopolikäyntejä, joihin onneksi sain omalta terkaltani jo lähetteen. Aikaa siis odotellessa...

Onko kenelläkään toisella samanlaisia fiiliksiä? Tai synnytyksestä johtuvaa ahdistusta?

Ei kommentteja