RAKENNEULTRA JA MUITA KUULUMISIA

Viikko on ollut meillä todella kiireinen, enkä ole päässyt oikeastaan edes avaamaan tietokonetta. Torstaina otin itselleni täysin oikeutetun "en tee mitään" -päivän. Nukuin parin tunnin päiväunet ja vain hengailin kotona ennen kuin hain tytöt päiväkodista. 
En ole päässyt lepäämään yli kuukauteen, joten oli virkistävää viettää yksi kuusituntinen täysin tekemättä mitään.


Mulla oli tiistaina rakenneultra, jonka olemassaolon meinasin jo ehtiä unohtaa. Onneksi Turku muistuttaa varatuista ajoista aina tekstiviestillä edellisenä päivänä, joten minäkin raskausdementiassani muistin mennä kurkkimaan vauvaa. 
Joka kerta, kun Milfridin näkee sieltä ruudun kautta, niin tippa nousee silmäkulmaan. On se jotain niin ihmeellistä ja uskomatonta. Raskaus on nyt sujunut niin hienosti (täytyy koputtaa puuta), etten edes huomaisi olevani raskaana, jollei neiti antaisi kunnon myräkkää vatsanpeitteisiin. 

Kaikki oli kunnossa, kuten osasinkin jo olettaa edellisen ultrauksen jäljiltä. Silti oli ihanaa kuunnella, kun joku kertoi osa osalta kaikki ihmeellisestä masuasukista. 
Tyyppi oli vieläkin tyttö, joten voin ehkä jopa ihan huoletta alkaa valmistautua vaaleanpunaisiin hankintoihin. Olenkin tällä kertaa hurahtanut täysin girly girl -vaatteisiin. En tiedä onko masussa todellinen prinsessa, sillä en ole ennen edes katsellut vaaleanpunaisia vaatteita. Linalla ja Ellelläkin on todella hillittyjä ja neutraaleja vaatteita. Mutta vasta, kun ostelen tylliunelmia, alan huolestumaan. 

Ultrakuvia on pakko tuijotella koko ajan ja nyyhkyttelen vähän väliä sitä, miten toinen voi näyttää niin täydelliseltä jo nyt! Olen täysin rakastunut. 


Tämä viikonloppu menee toista kertaa eron jälkeen täysin ilman pikkutyttöjä ja olen täysin hukassa! Koko perjantain olin aivan varma, että olen unohtanut omat lapseni jonnekin, sillä isä haki tytöt päiväkodista. Illalla tirauttelin pari kyyneltä, kun oli niin kova ikävä omia riiviöitä. Mutta myös minun on opeteltava antaa tyttöjen viettää pidempiä aikoja oman isän kanssa, sillä se on heille elintärkeää aikaa. 
Vietämmekin siis viikonloppua isompien kanssa kolmistaan. Mikä tulee kyllä tarpeeseen, sillä joudun heistäkin luopumaan jopa kolmen viikon ajaksi, kun isommat lähtevät viettämään aikaa heidän isän kanssa. 

Tänään juhlitaan meillä R:ää, joka viettää vanhassa koulussaan viimeistä päivää. Syksyllä koulutie suuntautuu A:n vanhaan kouluun, lähemmäs kotia. 
Erityisjuhlinnat vietetään A:n kanssa, joka lopettaa alakoulu-uransa ja siirtyy syksyllä seiskalle! Koitan olla itkemättä...... 

Aurinkoista viikonloppua!

3 kommenttia

  1. On noi ultrat aina yhtä ihana kokemus.♥
    Varmasti outoa olla ilman pienempiä, mutta nyt laatuaikaa sitten isompien kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on <3

      On ollut kyllä todella hiljainen viikonloppu :D Onneksi tytöt pian tulevat jo kotiin, niin saadaan vähän ääntä taloon ;)

      Poista
  2. Toisilla on vaan ikuinen vauvakuume!

    VastaaPoista