#MITÄYHDESTÄHAMPAASTA





Meillä on ollut tapahtumarikas viikon aloitus. Heti maanantaina tilailtiin ambulanssia, kun kotona ehdiittiin päiväkodin jälkeen olemaan vajaa viitisen minuuttia. Lina menetti toisen yläetuhampaistaan ja sen takia me vieteltiin tiistaina vapaa päivää päiväkodistakin. 

Hampaan menetys oli Linalle kova paikka, mutta taisi se olla äidille ehkä hieman kovempi. Itkin Linan menetettyä hammasta ja toisen kokemaa kipua koko maanantai-illan, enkä oikein päässyt siitä raskaushormoneissani yli ollenkaan. Lina taasen pyyteli hammastaan takaisin koko maanantain. Olisin kyllä ollut valmis tekemään mitä tahansa toteuttaakseni neidin toiveen..
Onneksi tiistaina käytiin näyttämässä legorivistöä hammaslääkärissä, niin sain myös itse varmuuden siitä, ettei millekään toiselle hampaalle ollut käynyt mitään, eikä neiti kärsi hampaansa takia ollenkaan. 

Lina toteaa vähän väliä, ettei hänellä ole hammasta, vaan kolo. Hän myös tykkää katsella menetettyä hammasta, joka saatiin arvoiselleen paikalleen "my first tooth" -tinarasiaan, joka taitaa olla jomman kumman isommista. 
Linasta on myös ikävää (tai kuten hän asian ilmaisee - äiti on tosi tuhma), koska hän ei saa nyt pariin päivään syödä mitään kovaa. Joten leivät ja muut pureskeltavat asiat ovat poissa ruokalistalta. Onneksi meillä ei paljoa leipää syödäkään, mutta paahtoleipä on Linan salainen intohimo ja nyt paahtiksetkin ovat poissa pelistä. Äiti on tosi tuhma. 

Onneksi lähtenyt hammas oli maitohammas ja sen tilalle kasvaa vielä komea rautahammas - sitä täytyy vain odotella vielä muutama vuosi. 
Mutta Lina on kyllä jo nyt täysin omaksunut elämänsä Ville Peltosena ja kunhan näistä ruokarajoitteista päästään eroon, niin neiti on entistäkin vahvempaa tekoa! Kuvat ovatkin otettu meidän hammaslääkärireissun jälkeen ja kuten näette, Linalla on asenne kohdillaan!

...äiti saattaa vielä välillä tirautella pari kyyneltä... Mun muru <3

Ei kommentteja