VIISI KERTAA ÄITI


Olin 10-11 -vuotias, kun kinusin äidiltäni nukkevauvaa. Mitään muuta en olisi halunnut saada, mutta sen nukkevauvan halusin.
No äidin mielestä nelosluokkalainen ei enää leikkinyt nukeilla, joten en koskaan nukkea saanut. Mutta jo silloin tiesin, etten mitään muuta halua enempää kuin olla äiti ja jonain päivänä vielä sellainen olisin.

Äitiys on etuoikeus. Etuoikeus, jota harvoin tulee murrosikäisten nuorten ja uhmatuhmien taaperoiden kanssa mietittyä. Mutta myös hyvin usein vain katselen omia lapsiani ja kiitän sitä jotakuta korkeampaa voimaa siitä, että minulle on nämä lapset suotu.
Jollen mitään muuta tässä maailmassa ole tarkoitettu tekemään, niin olen ainakin tarkoitettu olemaan äiti. Äidin rooli on minulle tärkeintä, mitä voin kuvitella. 

Olen jo saanut seurata neljän ihanan, tärkeän ja rakkaan lapsen kasvavan. Viides kasvaa sisälläni. Koska tiedän, että tämä tulee olemaan viimeinen raskauteni ja vauvani, niin olen ottanut tästä odotuksesta itselleni enemmän kuin aikaisemmin. Tämä on minulle tärkeä vauva. 
Nuo neljä ihanaa lasta ovat tehneet minusta äidin, jokainen omalla vuorollaan. Joskus hermoja kiristelevän ja punaista näkevän äidin. Joskus mustikkapiirakkaa leipovan, halailevan ja pussailevan äidin. Tämä viides tekee minusta vielä paremman äidin. 

Vaikka äitiys jo sinänsä on täysi etuoikeus, niin viiden tyttölapsen äitinä tunnen olevani enemmänkin kuin vain etuoikeutettu. Tunnen löytäneen elämäni tarkoituksen. 

Viisi lasta. Viisi tyttölasta.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja sellaisiksi tuleville <3 

Ps. Tämän ja edellisen postauksen kuvat nappasi Mere

6 kommenttia