I NEED A MAN.


Älkää pelätkö, en oikeasti ole liittynyt Tinderiin tai tiiraile miehiä terasseilla. Oikeastaan en ajattele kyllä parisuhdetta tai ollenkaan sitä, että varsinaisesti haluaisin sellaista. 
Mutta tosiasia on, että ole yksinäinen. Todella yksinäinen. Ja vaikka AC ja Mere kuuntelevat muutaman muun ohella meikäläisen vuodatukset iloineen ja suruineen, niin on se hieman eri asia itkeä tyttökavereille kuin tukeutua mieheen.. Tai olla joku, joka on vierellä vain minua varten.

Kaipaan sitä tunnetta, kun joku on musta kiinnostunu. Joku, joka välittää ja haluaa päivän päätteeksi tietää mitä mulle kuuluu. On kiinnostunut mun tekemisistä ja haluaa jakaa mun kanssa asioita, niin tekemistä kuin ajatuksia. 
Joku, joka sanoo, että olen kaunis ja viehättävä. Ja ihan jopa tarkoittaa sitä. Ei sillä, uskon kyllä, että omien lasteni mielestä olen maailman kaunein äiti, mutta olisi se kiva kuulla jonkun muunkin suusta kuin kolmevuotiaan.. 

Sitten on ne yksinäiset illat, kun haluaisi vain pitkän päivän loputtua käpertyä jonkun kainaloon. Jonkun, joka pitää kiinni lujaa. Jonkun, joka ei valita, kun haluan katsoa Geordie Shoren rauhassa. 
Olisi myös ihanaa, jos olisi joku, joka lohduttaa, kun on vaikeaa ja sanoo, että kaikki tulee järjestymään ja hoidan homman hienosti. Oli kyse mistä tahansa.

Ja ei, en haluaisi vain sellaista miestä, joka tukee ja kuuntelee tai on olemassa vain ja ainaostaan minua varten. Ihanaa olisi kerrankin elämässä olla jonkun toisen suojeltavana ja jonkun toisen virran vietävänä. Olen lähes aina ollut oman onneni seppä, tehnyt yksin päätöksiä ja suunnitelmia koko perheen edestä. Suunnitellut kaikki ristiäisistä lomamatkoihin. Olisi ihanaa, jos joku joskus vain yllättäisi minut! Olisi järkännyt viikonloppuvapaan tai pienen loman. Tai edes ostanut lahjakortin jalkahoitoon.. Tai ihan vaikka muistaisi koska olen syntynyt.

Olen kuitenkin hyväksynyt kohtaloni ikuisena sinkkuna - en usko viiden lapsen yksinhuoltajien olevan uusi hitti sinkkumarkkinoilla. Tai raskaana olevien yksinhuoltajien. Ehkä jonain päivänä? Kun nuoret, kauniit ja lapsettomat tytöt ovat kuolleet sukupuuttoon? 
Siihen asti uskon aika pitkälti saavani olla rauhassa, mitä vastakkaiseen sukupuoleen tulee. Liiankin rauhassa. 

Parasta onkin keskittyä lasten hyvinvointiin, sillä se on tähänkin asti ollut etusijalla. Joskus vain tekisi mieli olla hieman itsekäs ja haluta jotain itselle. Jonain päivänä. 

12 kommenttia

  1. Mä oon sellainen romantikko että todellakin uskon elokuvarakkauteen ensisilmäyksellä. ;) nevö sei nevö <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehehe! Ihanaa! <3
      Mutta mä oon tällä hetkellä fiiliksellä "pessimisti ei pety koskaan" :'D Onneks vain tän asian kohdalla..

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kakka. Mut "onneks" siellä on joku muukin - ei olla yksin!

      Tsemppiä <3

      Poista
  3. Arvaapa kuinka moni parisuhteessa oleva haaveksii samoista asioista :) Olet siis hyvien kysymysten äärellä ja hei. Rakkaus löytyy vielä. Just the way you want it ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on jokaisessa parisuhteessakin puutetta joistain yllä olevista asioista ;)

      Onneksi ei ole mikään kiire mihinkään. Nää oli vaan fiilikset tällä viikolla. Raskaushormonit pitää huolen siitä, että välillä vihaan miehiä niin paljon, etten kaipaa vierelle ketään :''D

      Poista
  4. Ihanaa kuulla, että meitä on muitakin jotka käyvät samoja tunteita ja ajatuksia läpi. Ensimmäinen vuosi meni aika pitkälti tottuessa uuteen elämäntilanteeseen, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa kaipaamaan jotakuta vierelle. Välillä jopa pelottaa, että löydänkö ketään, mutta pitää elää vain päivä kerrallaan. :) Tsemppiä sinne! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakaan en ole valmis parisuhteeseen tai mihinkään vakavaan. Mutta olis se silti kiva, jos olis joku, joka kertois aina välillä kuinka upea olen ;D

      Oikeasti nämä ovat vaikeita asioita, jotka pistää mietityttämään. Onko sitä koskaan valmis ja jos on, niin onko kukaan muu valmis minulle?

      Tsemppiä sullekin <3

      Poista