HALFWAY THERE



En ole oikeastaan sen erityisempiä raskauskuulumisia tällä kertaa kirjoitellut ollenkaan. Se on ollut ehkä tietoista ja välillä ihan tiedostomatontakin. Neuvolassa olen käynyt tähän mennessä kolme kertaa, eikä millään kerralla olla tehty juuri mitään muuta kuin mitattu verenpaine ja kuunneltu vauvan sydänäänet. Joten olen kokenut niiden kertomisen hieman turhana.. 
Sydänäänet toki olivat ensimmäinen kerta, kun itse hokasin, että meille on tulossa tyttö. Kaikissa raskauksissa 150 äänet ovat kertoneet tytöstä, vaikka eihän mulla kyllä ole mitään, mihin verrata.. Mutta kuitenkin ensimmäisen sydänäänikuuntelun jälkeen soitin M:lle ja panikoin, että meidän pitää keksiä äkkiä tytölle nimi. 

Mutta raskaus on kuitenkin sujunut hyvin! Olisitte varmasti kuulleet, jos jotain ongelmia olisi ilmennyt, kuten viitisen viikkoa sitten ilmenikin. Niistä on kuitenkin päästy eroon, enkä ole moneen viikkoon kärsinyt minkäänlaisista kivuista. Koputtaa puuta. 
Olen siis viime aikoina saanut ihan oikeasti jopa unohtaa, että olen raskaana. Tietty kasvava maha ja neidin ihanat potkut muistuttavat masuasukista jokainen päivä. Liikkeet ovat muuten alkaneet jo tuntua vatsan päälle asti ja varsinkin Lina ja Elle rakastavat jutella pikkusiskolle aamuisin. Tai oikeastaan sisko herätetään, sillä kaikille muillekin sanotaan "huomenta". Siskolle tosin Lina huutaa mahan läpi "No herätyyyys! Ootko sä hereillä siellä?!" Sen jälkeen kuunnellaan ja ihmetellään mahdollista vastakaikua eli potkuja korviin. 

Nyt mennään jo puolivälissä! Ihan uskomatonta! 20+0 ja poks. Kun miettii, että tässä on enää oikeastaan kesäloma ja yksi hassu kuukausi sen jälkeen jäljellä, niin tuleva alkaakin jo helposti jännittämään. Tosin en ole vielä juurikaan antanut synnytykselle ajatuksia, mutta tietty se siellä takaraivossa kummittelee. Pelkopolille käy taas tieni..
Oikeastaan tiedän jo nyt, että jäljellä on enää 18-19 viikkoa, sillä tämäkin synnytys tullaan todennäköisesti käynnistämään ajoissa, kuten tehtiin Linan ja Ellenkin kohdalla. Joten puoliväli oli ja meni. 

Ensi viikolla mulla on rakenneultra ja on enemmänkin kuin ihanaa päästä taas moikkaamaan Milfridiä "telkkarin kautta". Vaikka rakenteellisesti vauvalla onkin kaikki hyvin, niin on ihanaa päästä taas kuulemaan se tieto ja näkemään jo taas hieman isompi vauva. 
Haaveilen edelleen siitä 4D ultrasta, mikä tehdään hieman myöhäisemmillä viikoilla (rv 24-29), sillä siellä näkisi jo vauvan kasvot ym. Mutta siihen mulla ei enää taida olla varaa.. Kulutan rahan mielummin himoitsemaani kehtoon.



Nyt kuitenkin olen ja nautin siitä, että sisällä kasvaa ihana pieni ihminen. Enkä oikeastaan onnellisempi siitä voisi olla! On se niin ihmeellistä ja kummallista saada kokea raskaus vielä kerran!

*Mekko: 9kk.fi- saatu
Kaulakoru: For Minis and Mommies - saatu*

2 kommenttia