ÄLKÄÄ EROTKO, KUN LAPSET OVAT PIENIÄ






Turhia eroja on varmasti paljon. Niitä, jotka kumpuavat molempien osapuolten väsymyksestä ja kommunikaatio-ongelmista. Sellaisista asioista, jotka olisi suhteellisen helppo korjata, jos nähtäisiin hieman vaivaa. 
Mutta, mutta... Mä itse henkilökohtaisesti inhoan sitä joka paikassa huutelua, ettei saisi koskaan erota, kun lapset ovat pieniä. Enkä edes sen takia, että olen itse sen päätöksen tehnyt jo kahdesti. Vaan sen takia, että kukaan ei voi oikeasti tietää, mitä jonkun toisen perheessä käydään läpi. Ulkoapäin kaikki saattaa vaikuttaa jopa täysin normaalilta tai siltä, että vanhemmat ovat hieman väsyneitä. Mutta hei "se kuuluu lapsiperheeseen", right? 

Lause on ennen kaikkea syyllistävä. Pitäisi jaksaa sinnitellä tuon yhden lauseen varjolla, kun parisuhde on kaikkea muuta kuin kunnossa. Sitä alkaa laittamaan kaikenlaista väsymyksen ja lasten pienuuden piikkiin, mutta tosiasia on, ettei kaikkea voi aina järkeillä. 
Jos toinen vanhemmista on poissaoleva, ei ole fyysisesti eikä henkisesti läsnä tai kulkee täysin omia polkujaan välittämättä perheestään, ei voida sanoa, että se kuuluu ruuhkavuosiin. Jos toisella vanhemmista on jokin addiktio ja se tuhoaa hiljaa niin vanhempaa kuin perhettäkin, niin se ei todellakaan ole normaalia ruuhkasvuositoimintaa. Pahinta on, että jos toinen vanhemmista on väkivaltainen ja sitä aletaan selittelemään väsymyksellä tai toisen vanhemman paineilla.

Aina yhdessä pysyminen ei ole oikea vaihtoehto. Ei, jos siitä lapset kärsivät enemmän kuin hyötyvät. 
Vaikka kuinka vanhemmat yrittäisivät ja koittaisivat saada perheen toimimaan, niin paras ratkaisu silti saattaa olla ero. Sillä omasta mielestäni joskus eroaminen on epäitsekkäintä, mitä vanhemmat voivat tehdä. 
Haluan uskoa, että suurimmassa osassa lapsiperheiden eroja ajatellaan lasten parasta. Sitä, miten lapset pääsisivät nauttimaan normaalista lapsuudesta ja oppimaan hyvän aikuisen mallin. Kaikille ei vain pysty opettamaan sitä ydinperheen mallia, mutta tärkeämpää on opettaa toimivia ihmisuhteita muulla tavalla.

Itselleni on aina ensisijaisen tärkeää, että lapset ovat onnellisia, tyytyväisiä ja heidän ei tarvitse pelätä kotona mitään. Ja näihin argumentteihin olen erotilanteet omalla kohdallani perustellut. Enkä edes koe tarvetta perustella niitä kenellekään. Ero on aina kahden aikuisen välinen asia, eikä se kuulu kenellekään muulle. Ei sillä hetkellä, eikä sen jälkeenkään. 

Mitä fiiliksiä lause teissä herättää?

19 kommenttia

  1. Mäkin olen toisaalta sitä mieltä, että monet eroaa ehkä liian helposti nykyään. Mutta omista vanhemmista tiedän, että joskus ero on kaikkien parhaaksi. Se, kun ne vihdoin erosivat, oli niiden paras päätös ikinä. Kunpa vain olisivat tehneet sen vielä aiemmin, olisi säästytty paljolta.

    Jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, että nykyään erotaan liian helposti heti, kun ilotulitus päättyy ja kuherruskuukausi vaihtuu arkeen. Pidän itsestään selvänä, että on myös tilanteita, joissa ero on paras ratkaisu. Yleisesti puhuen erotilastot ovat kuitenkin surullista katseltavaa. :/

      Poista
    2. Erotilastot on surullista katsottavaa! Se on fakta.
      Joillekin riittää se yksi riita, kun ollaan luultu, että elämä on ihanaa alusta loppuun.
      Erota ei voi myöskään ajatuksella "löydän jonkun paremman", koska sillon ainakin tulee pettymään, kun sitä "unelmamiestä/naista" ei sitten tulekaan vastaan. Olen kuullut myös erosta, jossa toinen osapuoli ei voinut sietää sitä, kun toinen torkutti herätyskelloa :D

      Kuitenkin omasta puolestani voin sanoa, että tein enemmänkin kuin mitä pystyin tekemään ja sinnittelin siihen viimeiseen saakka, jotta homma olis toiminu. Aina se ei vaan riitä..

      Poista
    3. Niinpä! Raskaassa vaiheessa takuulla tulee mieleen, että jonkun muun kanssa voisi olla helpompaa. Itse rämmin läpi vauvavuoden eroa välillä miettien todetakseni, että onneksi en eronnut. Nyt kaduttaisi, kun kaikki on taas hyvin.

      Tykkään sun blogista tosi paljon, kun kirjoitat niin avoimesti, mutta et silti mässäile ja dramatisoi asioita. :) <3

      Poista
  2. täysin samaa mieltä siun kanssa. ei se ero katso aikaa jos on paras (ja ainoa oikea) ratkaisu.

    VastaaPoista
  3. Hieno teksti, kiitos. Paljon samoja ajatuksia olen pyöritellyt päässäni. Tietenkin pitää yrittää kaikkensa ja ymmärtää, että jotkut ongelmat voivat johtua elämäntilanteesta. MUTTA kaikkea ei todellakaan voi laittaa ruuhkavuosien piikkiin. Minulla myös eropäätökseen vaikutti vahvasti se kun tajusin, etten enää millään tavalla voi selittää itselleni että yhdessä pysyminen olisi lapsille parhaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle!
      Tuo sun viimeinen lause on täyttä kultaa! Sen takia pidän eroa ainakin omalla kohdallani epäitsekkäänä - joo, olisin voinu pitää kiinni omasta halustani olla parisuhteessa ja avioliitossa, mutta olisin tehny sen lasten kustannuksella. Kuulostaa jotenkin tyhmältä, mutta toivottavasti ymmärrät, mitä ajan takaa :)

      Poista
    2. Ymmärrän todellakin ja olen täysin samaa mieltä. Tsemppiä kovasti sinulle! <3

      Poista
  4. Oma kokemus on ainakin se, ettei liian helposti erota, vaan että kyseessä on pitkä ja tuskallinen prosessi, jota ei toivoisi eikä haluaisi kenellekään. Varmasti olet oikeassa siinä, ettei kukaan tiedä mitä perheissä tapahtuu, ja siksi ei voi sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. Yleistäminen varmaan on tosi hankalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin se onkaan mitään muuta!

      Tässäkin asiassa on tosi hankala lähteä yleistämään, kun jokaisella on se oma kokemus ja omat ongelmat, mistä on lähdetty eroa miettimään.
      Sen takia musta on väärin heilutella "älkää erotko" -kylttejä kenenkään naamalla ;)

      Poista
  5. Mä olen myös sitä mieltä että ihmiset eroavat liian helposti ja hrppoisista syistä. Ei olla valmiita näkemään vaivaa suhteen ja sen perheen eteen. Joskus voi toki olla niinkin että toinen olisi valmis tekemään sen vaivan mutta toinen ei ja suhteeseen tarvitaan kaksi. Aivan liian udein annetasn todella helpolla periksi. Musta toi laudr älkää erotko kun lapsrt ovat pieniä on aika hyvä, koska mun mieledtä todella moni ero johtuu juuri tästä elämänmuutoksesta ja vädymyksestä. Ei kesteyä sitä kumppania ja sen idiiottimaista suuta silloin kun haluaisi vain nukkua, ja sit se ruinaa vielä seksiäkin. Riitaa tulee väsyneenä ihan jokaisesta asiastaa. Yhteistä aikaa ei ole ja lapset rajoittavat menemisiä ja kurittavat kukkaroa. Unohdetaan ne kaikki hyvät puolet mitä perheestäbja lapsista tulee ja ne yhteiset hyvät hetket. Silloin pitäisi oikeasti miettiä tuota lausetta ja sitä että aika aikansa kutakin, pian ne vaiheet on ohi. Mikään ei kestä loputtomiin. Tietysti on syitä jolloin on parempi erota, ja niistä aika monta tuossa luettelitkin. Ihmisetbjotka eroacat juurikin näistä hyvistä syistä voivat pitää lausetta syylistävänä ja se on tietty kurjaa, mutta suurimmalle osalle se mielestäni on ihan hyvä lause.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri - parisuhteessa on aina kaksi henkilöä, eikä kukaan pysty sitä ylläpitämään yksin!

      Voisiko "helposti eroaminen" johtua kuvitelmien ja todellisuuden eroavaisuudesta? Luullaan lasten kanssa elämisen olevan helppoa ja sitten huomataan, ettei niin välttämättä olekaan?

      Poista
  6. Aika usein kuulee (mitä olen lukenut) että erolapsen psyykkisyys aina jotenkin vaurioituisi erossa, vaikka se ei ole. Se miten ero lapseen vaikuttaa riippuu aina lapsesta, vanhempien käyttäytymisestä eron hetkellä sekä lasten ja vanhempien suhteesta. Omat vanhempani erosivat kun olin n:10w. Oletan että ero ei sillai vaikuttanut minuun paljoakaan, koska olin tottunut olemaan siskon ja äidin kanssa kolmisin, kun isäni saattoi olla parikin viikkoa työmatkalla. Edelleen sillä on paljon työmatkoja. Puolitutun vanhempien ero taas vaikutti tähän tuttuun taas hieman enemmän. Erossa täytyy miettiä myös itseään. Yleensä lapset kyllä osaavat sopeutua uuteen tilanteeseen, vaikka onkin yksilöllistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaan kyllä samaistua tuohon, että lapsen psyyke saattaa kärsiä. Mutta on myös paljon tapauksia, joissa lapsen psyyke kärsisi kyllä paljon enemmän, jos vanhemmat eivät eroaisi!
      Ehkä eroamisissa onkin löydettävä se pienempi paha lapselle?

      Jokainen ero ja perhe on erilainen. Itse väitä, että tällä hetkellä meillä jokainen perheenjäsen voi paljon paremmin kuin esim. 6kk sitten :)

      Poista
  7. omat vanhempani erosivat kun olin 12v ja minulle ero oli aina ok ensijärkytyksen jälkeen. Oli itse asiassa kiva kun oli kaksi kotia ja jos toisessa paikassa ahdisti pysty pakenemaan toisen vanhemman luo. Itse ero ei koskaan minua häirinnyt vaan se miten vanhemmat puhuivat toisistaan minulle eron jälkeen. Pahinta mitä lapselle voi tehdä on haukkua toista vanhempaa lapsen kuullen, koska lapselle molemmat vanhemmat ovat edelleen maailman tärkeimpiä. Eli minusta vaikeaa lapselle ei ole niinkään vanhempien ero vaan se mitä sen jälkeen tapahtuu ja miten käyttäydytään

    VastaaPoista