KUN KROPPA SANOO STOP


On se jännää, miten oma kroppa reagoi ympärillä oleviin asioihin, vaikka itse omassa pienessä päässään luulee pärjäävänsä ihan hyvin. Tai ainakin suhteellisen hyvin. 
Joo, onhan mulla rankkaa, muttei kuitenkaan niin rankkaa, etten siitä itse selviäisi tai sekoaisin. Joo, en ole vielä päästänyt itseäni käsittelemään koko eroasiaa, enkä ajattele sitä ollenkaan. Joo, onhan mun tukiverkosto tällä hetkellä todella suppea ja pikaista apua on aika vaikea saada, joskus jopa mahdotonta saada. 

Mutten kuitenkaan kaikesta huolimatta ole ajatellut, että joku voisi olla pielessä. Kroppa vissiin ajatteli. 
Lauantaista saakka on tullut supistuksia. Kun teen jotain, niin niitä ei ole, mutta välittömästi, kun istahdan tai lepään hetken, niin boom, sieltä ne tulee. 
Ensin olin hieman hämmästynyt, että mitä ne oikein edes on. Mutta totesin lopulta niiden olevan ihka oikeita, kivuttomia, supistuksia. Vatsa menee ihan kivikovaksi ja olo on todella tukala. En varsinaisesti koe, että mua sattuis, mutten mä nyt ihan kyykkyhyppyjäkään sillä hetkellä kykenis lähtee tekemään.. 
Sitten niitä alkoi tulemaan jo heti, kun aamulla nousin sängystä ylös. Kunnes maanantai-iltana koitti todella epämukava tunne "alakertaan" ja supistukset jatkuivat. 

Soitin tänään neuvolaan kysyäkseni hieman neuvoja, sillä en ole koskaan aikaisemmin joutunut tälläisestä kärsimään. "Vuodelepo ja lepääminen olis nyt ensisijaisen tärkeää." No niinpä niin. 
Siitä sitten vaan kalenteria katsomaan ja miettimään mihin väliin sais mahdutettua hieman vuodelepoa ja rentoa oleskelua. Puhumattakaan siitä, että mun pitäis välttää kokonaan Ellen nostelua.. Helppoa, koska eihän Elle olekaan äidin sylivauva, ei ollenkaan. Tai ala huutamaan kuin tapettava sika, jollen heti ota syliin. Ei. 
Samalla, kun terkkari kertoo lepäämisen tärkeydestä, niin teen mielessäni päivän kauppalistaa, katson kelloa, että ehdin hakemaan tytöt ajallaan ja kertaan vielä iltapäivän R:n hammaslääriajan... Lepoa.

Raskaus on kuitenkin vielä niin aikaisessa vaiheessa, että olisi äärimmäisen tärkeää ihan oikeasti saada sitä lepoa ja ihan oikeasti maata vaakatasossa. Poistaa kalenterista menoja ja ottaa iisimmin. 
Ei kauheasti hymyilytä, sillä ensi viikonloppuna on Lapsimessut, jonne todella haluan mennä ja sitä seuraavana Indiedaysin Bloggers Inspiration Day ja Awards. Täytyykö edes mainita, että suunnitelmissa oli mennä?

Tämä on vissiin kropan oma tapa sanoa, että nyt pitäis hidastaa? Pysähtyä ja oikeasti käydä läpi asioita? 
Kun tarpeeksi kauan pääkopasta lokeroi kipeitä asioita pois, niin ne täyttää kropan ja nyt kroppa on täynnä. 

Nyt yritän haalia ympärille ihmisiä, jotka pääsis välillä meille kylään. Leikkimään lasten kanssa ja mahdollisesti käymään mun puolesta kaupassa. Helppoa se ei todellakaan tule olemaan, koska en ole tottunut pyytämään keneltäkään apua. 
Mutta näin tärkeän asian edessä täytyy ehkä itsekin nöytyä ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, jotta saadaan ainakin se hyvät 10 viikkoa lisäikää vauvallekin! 

Onko kenelläkään siellä ollut aikaisessa vaiheessa supistuksia? Miten ne on vaikuttanut loppuraskauteen?


12 kommenttia

  1. Moikka! Supistuksia neloskuukaudesta lähtien, säännöllisen epäsäännöllisesti, enemmän tai vähemmän kivuliaita.Käskettiin lepäämään mutta ei onnistunut kun kotona kaksi alle viisveetä hoidettavana..varoiteltiin synnytyksen käynnistyvän liian aikaisin..supistuksia lähes päivittäin loppuun asti..vauva syntyi silti käynnistyksellä viikoilla 42+5..Nauti raskaudesta ja unohda supistelut, mulla niiden miettiminen vaan lisäsi niitä...Vaikeaa tietty olla miettimättä.. Tsemppiä! Hyvin kaikki sujuu! T.Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin hieman hankalaa mikään jatkuva lepääminen, mutta koitan silti ottaa ihan tosissani oman kropan viestit. Koskaan kun ei voi etukäteen tietää ovatko ne kuuntelemisen arvoisia :)
      Mielummin sitten tuskailen jälkeenpäin, ettei ne supparit mitään tehny :D

      Poista
  2. Asun myös turussa. Jos apua tarviit, voin esim kauppareissujen, siivoamisten hne kanssa auttaa. Anna sposti jos kiinnostaa. :) oma elämäntilanne sellaiben, että aikaa on muillekkin jakaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarjouksesta! Mutta nyt pärjäillään ihan oman ystävä- ja perhepiirin avuin :)

      Poista
  3. Pyysitkö neuvolasta kotihoitoapua? Tuli mieleen kun määräävät lepoa niin silloinhan sieltä kuuluu myös saada apua. Eipä sieltä nyt mitään 24/7 palvelua saa, mutta edes hetki viikossa siivous tai lastenhoitoapua. Tyhjää parempi😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä käy kotiapu! Tosin nyt on taukoa, kun vaihdoin palveluntarjoajaa.
      Tarkoitus on siitä kirjotellakin, kunhan se alkaa rullaamaan säännölisesti :)

      Poista
  4. Pistä pienimmät hoitoon päiväksi. Käy hieronnassa , se lievittää stressiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet ovat 16pv/kk päivähoidossa puolipäivää :)

      Poista
  5. Ps. Olisi kiva sellainen postaus jossa kerrot avoimesti miltä tuntuu odottaa lasta exälle. Varmasti tosi ristiriitaiset tunteet. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en koe "odottavani lasta exälle".
      Ennemminkin sisarusta Linalle ja Ellelle. Joten ei katkeria ja ristiriitasia tunnelmia :D

      Poista