RASKAUSRAIVARIT

Listaan vielä joskus teille mun tän hetkisiä raskausoireita, mutta nyt on pakko esitellä oire, jota mulla ei (omasta mielestä) oo koskaan aikasemmin ollu - raskausraivarit. 

Raskausravarit on yhdistelmä itkua ja potkua, kilareita ja suurta draamaa. Eniten itkua. 
En oo ihminen, joka itkee kovinkaan helposti tai vaikuttuisi suuresti ihan mistä asiasta tahansa. En tirauttele kyyneleitä Afrikan lapsille tai kissavideoille. Jälkimmäisiä en edes katso.. MUTTA NYT. Voi tsiisus. Itken ihan koska vaan, ihan mille vaan ja ihan missä vaan. Yleensä itkuun liittyy jonkinasteinen loukkaantuminen, liikuttuminen tai sitten se raivari. 


Meidän takapihalla oli kissanulkoiluttaja. Kyllä, ensinnäkin on kettumaista, että sun takapihalle tullaan ulkoiluttamaan kissaa, vaikkei varsinaisesti mun tontille tullakaan. Mutta, kun sisällä häärää vähäpukeinen nainen, niin ulkoa sisälle tuijottava mies katteineen saa aikamoiset kilarikertoimet tappiin. Mulle tuli sellanen Kummelien "nää on mun maitani" -fiilis.
Ei, en mennt raivoamaan, vaikka teki todella paljon mieli. Tyydyin mulkaisemaan "todella pahasti" ja vetämään keittiön verhot dramaattisesti kiinni. Toimi. Äijä katteineen häipyi. Toivottavasti pitkäksi aikaa. 

Ellen Niiskuneiti jäi sohvalle. Yksi aamu Elle kiikutti Niiskuneiti-unilelunsa alakertaan. Kun olin vienyt tytöt päiväkotiin, näin Niiskuneidin sohvalla ja siitä se kaikki sitten alkoi... "Mun vauvan Niiskuneiti, ihan yksin täällä sohvalla" ja itkut päälle.....


Posti ei toimittanut kummikutsuja päivässä. Ostin 1. luokan postimerkit kortteihin, joilla pyydettiin meidän "Milfrid-Herbertin" kummeja hänen kummeiksi. Postitin ne tiistai-iltana, joten oletin korttien olevan perillä torstaina. Yksi kolmesta sai kortin torstaina. 
Ja jep! Tämä mamma oli jo käärinyt hihansa ja lähes matkalla postiin höyry korvista nousten, kunnes kummi nro. 2 ilmoitti perjantaiaamuna saaneensa kyseisen kortin. Kolmaskin haki postinsa lauantaina, joten kaikki hyvin loppu hyvin. 

Kuuntelin kappaleita ristiäisiin. Sillä sekunnilla kuin Anna Puu aloitti "Mestaripiirros" -kappaleen aukesivat myös meikäläisen hanat. Sitä kesti 45 minuuttia. 
Eikä sillä ole nyt mitään väliä, että mä suunnittelen jo ristiäisiä. Ei oo yhtään liian aikaista! 
...ainakaan en ole niiden rippijuhlien kimpussa...


A kysyi miten hän koskaan tulee pärjäämään ilman minua. Tarviiko tätä edes selittää? Ehkä ihaninta, mitä kukaan on koskaan mulle sanonu tai kysynyt. Ja vielä teinin suusta! Nostaa itkukertoimet ihan toiselle levelille. Myöhemmin samana päivänä A tuli vielä itse halaamaan mua....

Soitin ultraääniyksikköön. Olin miettinyt monta viikkoa kuka ultraääniyksikkömme lääkäreistä tekee meidän nt-ultran. Yksikössä on kolme lääkäriä, joista yksi on todella...... huono ihmisten kanssa. Näin _hyvin_ nätisti sanottuna. Turkulaiset naiset varmasti tietävät, kenestä on kyse. Porukka kun tuppaa tulemaan ko. lääkärin vastaanotolta enemmän tai vähemmän hämmentyneinä pois. 
No totta kai meidän ultraava lääkäri on tämä "yksi kolmesta". Itkin puhelimeen ajanvaraushenkilölle, itkin AC:lle ja itkin M:lle. Mutta joudun nielemään katkeruuteni ja menemään kyseiselle ajalle, sillä kuulemma muuta ei ole tarjolla.... Hienoa! 
Mutta myönnän olleeni myös todella myöhään liikenteessä ja senkin takia en voi enää uutta aikaa saada.. 


Yritin saada neuvolan ylihoitajaa kiinni puhelimitse. No en ole vieläkään saanut. Se itkettää. 

Lina halasi Elleä. Ja kuiskasi toiselle "sinä olet minun ihana siskoni". Nothing else needed. Vesiputous. 

Ja näitä riittää! Eikä olla vielä edes puolessa välissä raskautta!! 

Onko teillä ollut oireena raskausraivareita? Entä ylidramaattisuutta? Miten tästä selviää hengissä loppuun asti??

4 kommenttia

  1. Ihana :)

    Tota kaikelle herkistymistä ja itkemistä oli mulla raskausaikana myös ja jatkuu edelleen (poika pian 3v). Oon aina ollu herkkis, mutta äitiys vei sen nextille levelille<3

    *Annina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mustakin on tullut huomattavasti herkempi lasten myötä... Mutta nyt ollaan jollain todella uudella tasolla :''D

      ...itkin myös katsoessani The Walking Deadiä....

      Poista
  2. Eiks noistakin ole suurin osa sellaista herkistelyä eikä niinkään raivareita? :) Mulla ainakin nousee kiukku ihan samalla tavalla, olin raskaana tai en, mutta tyyli vain näyttää se on eri. En enää patoa tunteitani samalla tavalla vaan näytän sen aika suoraan. :D Joskus harmittaa että naiset pistää todelliset raivonaiheet raskauden piikkiin, vaikka oikeasti suuttuminen jopa kannattaa. Mä huomasin et oon vasta raskauden myötä löytänyt omat rajani ihmissuhteissa ja jos ennen olin herkästi vetäytyvä niin nykyisin laitan kaikki vähän niin kuin ruotuun, mutta tietenkin terveellä tavalla.:D Aiemmin ei tullut tarpeeksi provosoiduttua, ja nyt kun huomasi miten sitä kerrankin löi nyrkin pöytään niin se kannatti. Raskaus laittaa näemmä kaiken uusiksi ja sen myötä oon löytänyt rohkeuden ja samalla sen et herraisä, miks oon aiemmin ollut niin tossu. Voin jopa paljon paremmin kuin normaalien kuukautisten aikaan, enkä oo aikoihin ollut näin seesteinen? :o - Henriikka/oma blogi suunnitteilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no.. jokaisella varmaan on oma käsitys siitä mikä on raivaria ja mikä herkistelyä? Nää mun esimerkit oli vain osa siitä tunteiden kirjosta, mitä oon nyt tän raskauden aikana käyny läpi ja halusinkin ottaa erilaisia asioita esille :)

      Mä en ole normaalisti raivotartyyppiä ja osaan miettiä asioita ennen kuin kuohahtaa, joten tiedän tämän olevan todellakin hormonaalista :D

      Poista