MITÄ KAIPAAN PARISUHTEESTA?

Tässä on nyt eletty todella villiä sinkkuelämää pari kuukautta. Toivottavasti tavoitatte ääneni sarkasmivivahteen... 
Kuitenkin yksieläminen on ollut realiteetti jo jonkin aikaa, vaikken itse ole sitä juurikaan suostunut vielä ajattelemaan tai sen syvemmin pohtimaan eroamme. 
On todella paljon asioita, joita en kaipaa paristuhteessa olemiselta. Mutta on myös paljon asioita, joita ehdottomasti kaipaan. 

Walking Dead. Se on yksi harvoista sarjoista, joita seuraan ja mistä tykkään todella paljon. Olen kuitenkin aikamoinen vellihousu ja inhoan kaikkea vähänkin jännää. Ennen kiertelin aina "hakemassa jääkaapista juotavaa", "laittamassa pyykkiä kuivumaan" ja kaikkea muuta absurdia, kun walkkerissa jännät paikat olivat käsillä. 
Nykyään nauhoitan jaksot ja katson ne valoisaan aikaan. Tosin osaksi myös sen takia, etten ole yksinkertaisesti pitkään aikaan jaksanut valvoa edes siihen kello 22, kun se alkaa.. Tämän viikon maanantai oli ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun katsoin walkkerin ihan oikeaan aikaan, ihan yksin ja ihan ilman "jääkaappireissuja". Olen ylpeä!

Yöheräämiset. Olisi todella ihanaa, jos joskus ei tarttis herätä edes yhtä kertaa yössä peittelemään jompaa kumpaa pienistä. Se olis luksusta. Herkkua. Taivas. 
Tosin jos joku voisi ottaa myös yölliset vessareissut meikäläiseltä pois, niin mun ei tarttis koskaan herätä keskellä yötä..... 

Pitkät aamut. Olis myös todella ihanaa joskus jäädä sänkyyn makaamaan aamulla, nousta ihan omaan tahtiin ja mennä alas keskelle valmista aamupalapöytää. Lapset mahat täytettyinä, hoidettuina ja puettuina. 

Päiväkoti. Vaikkakin meillä on kyllä todella hyvä arkirytmi, niin joskus olis aika nannaa antaa jonkun toisen herätä 6:30 lasten huutoon ja antaa jonkun toisen viedä lapset arkena päiväkotiin ja jäädä itse sänkyyn yöpaita päällä makaamaan. 
Vaihtoehtoisesti myös iltapäivähaut kuuluvat samaan luksuskastiin, kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin ennen kahta ja juosta kahden erisuuntiin juoksevan taaperon perässä päiväkodissa. Sais vaan nauttia siitä, että joku muu hoitaa homman. 

Aikuinen seura. Tää on ehkä tärkein. On todella autuaallista joskus puhua ihkaoikean aikuisen kanssa. Ei käskeä ketään, ei paikkailla kenenkään riitoja, ei puhua pottajuttuja. 
Aikuisen seuran tarve iskee yleensä iltasin. Ja ei, en tarkoita sitä niin, miten sen nyt helposti voi ymmärtää. Vaan siten, että olis aika kiva, jos sohvalla iltaisin istuisi joku toinen aikuinen, jonka kanssa keskustella. Vaikkakin olen hyvää seuraa, niin jonkun toisen seura vois olla joskus parempaa.. Oon tällä hetkellä aika yksinäinen.

Vauvajutut. Mä kaipaan todella paljon ihmistä, jolle puhua mun raskaudesta. Vaikkakin meillä on ihana porukka paksuuntuneita turkulaisia bloggaajia, joilla sattuu olemaan kaikilla laskettu aika kuukauden sisällä, niin silti olisi kiva jutella sille oman raskauden toiselle syypäälle vauvajuttuja. 
Puhua hankinnoista, suunnitella makkarin järjestystä yhdessä, pohtia nimivaihtoehtoja (tytölle ei ole nimeä!) ja kummeja. Miettiä, kannattaako tuplarattaita ostaa (vanhat on myynnissä) ja pohtia kantoliinailua. 
Mä tuun todella surulliseksi välillä juurikin näistä tämän aihealueen asioista. Yksin on vaikea päättää molempien puolesta. 

Kertokaa te parisuhteessa elelijät niitä asioita, joita te kaipaatte yksinolemisessa! 
Piristäkää mua :D

4 kommenttia

  1. Hymyilyttää tuo Walkkerit! :D Meillä ukkeli ei voi ymmärtää mun tarvetta katsella ko. sarjaa, niin kaipaan sit yksinoloa sen katsomiseen. Tihrustankin sitä nykyään puhelimen näytöltä kuulokkeet päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis sehän on ihan pakko katsoa!!
      Tosin olen TODELLA pettyny päätösjaksoon.... Ihan oikeasti?! Musta huonoin jakso koko kaudella.

      Vaadit rauhaa kotiin aina Walkkerin ajaksi! Syksyllä sitten :D

      Poista
  2. Mä ehkä vastaavasti välillä kaipaan sitä ihan omaa tilaa ja rötväilyä ilman että tarvii välittää kenestäkään :D

    VastaaPoista