ALKURASKAUS - PLUSSAN JÄLKEEN

En puhu raskausviikoista, sillä tein plussan useampi päivä ennen kuin normiviikkojen mukaan plussatestin voisi tehdä. En tehnyt mitään superherkkää testiä, vaan ihan tavallisen raskaustestin, joka "osoittaa raskauden kuukautisten ensimmäisenä poisjääntipäivänä". 
Joten aloitan siitä, mihin edellisessä raskauspostauksessa jäin. 

1. viikko
Vahva plussatesti. En oikein tiennyt mitä ajatella. Olin epätodellisuuden ja todellisuuden rajamailla, enkä edes oikeastaan uskonut, että olin juuri tehnyt positiivisen raskaustestin. Useamman sellaisen. Hehkutin asiaa AC:lle, jolle olin juuri pari päivää aikasemmin itkenyt negatiivista testiä ja vannonut, etten enää koskaan tule raskaaksi... 
Ensimmäisen viikon aikana päätimme myös muuttaa erilleen ja miettiä suhteemme jatkoa. Unohdin koko raskauden, sillä keskityin vain ja ainoastaan lasten hoitamiseen ja arjen pyörittämiseen. 
Lina ja Elle sairastuivat, joten aika meni enemmänkin valvomiseen ja pienten potilaiden hoivaamiseen kuin oman tilanteen miettimiseen. 

2. viikko
Keskityin edelleen arjen pyörittämiseen. Kerroin muutamalle ystävälle raskaudesta. Kerroin myös äidilleni, jolle uutinen oli aikamoinen shokki. Mietin paljon, miten kaikki muut tulevat raskauden ottamaan ja epäilin, josko haluan koskaan kertoa siitä kenellekään mitään. 
Väsymys alkoi painaa, mutta se johtui myös univajeesta, jota kipeiden pikkasten hoitaminen aiheutti. Pahoinvointi oli satunnaista ja tuli ennemminkin silloin, jos söin jotain "väärää", kuten liian makeita ruokia. 
Blogin synttäriviikko alkoi myös tällä viikolla ja näin jälkeen päin se oli kyllä todella iso suoritus meikäläiseltä. Synttäriviikko teetti todella paljon extratyötä, vaikka olin 80% postauksista tehnyt jo etukäteen. Kaiken arjen ja tapahtuneiden keskellä se oli hieman liikaa. 

3. viikko
Aloin miettimään enemmän raskautta ja innostumaan siitä itse enemmän päivä päivältä. Minun oli myös pakko käydä ostamassa kaupasta raskaustesti, sillä raskaus tuntui edelleen todella epätodelliselta. Todella vahva positiivinen testi sai minut hymyilemään. 
Pahoinvointi yltyi ja aloin kaiken kieltämisen jälkeen taas tuntemaan itseni raskaana olevaksi ja hieman ehkä jopa haavoittuvaiseksi. 
Kävin TYKSissä poissulkemassa kohdunulkoisen raskauden ja näin pienen pienen sykkivän sydämen ensimmäistä kertaa. Kyyneleet silmissä katsoin ultramonitoria. Uskomatonta, pieni ihme, jota en koskaan uskonut tapahtuvan. Oikea vauva. 
Myös ensimmäinen äitiysneuvola oli tällä viikolla. Stressaava käynti. En pidä vieläkään terkkaristamme, oikeastaan vielä vähemmän. 

4. viikko
Väsymys alkoi olemaan jo aikaisemmista raskauksista tuttua zombi-luokkaa. Olin kävelevä muumio, joka olisi voinut mennä nukkumaan ihan koska vaan, ihan minne vaan. Jos vain olisi saanut unta. 
Tällä viikolla meillä alkoi myös ihana vatsatautiepisodi. Lisää valvomista, lisää duunia, lisää omia oireita. Välillä tuntui, että haluaisi luovuttaa. 
Kävin siskon kanssa elokuvissa rentoutumassa. Samanlaisia rentoutusreissuja haluan ehdottomasti lisää. 
Kävimme myös M:n kanssa tekemässä lastenvalvojalla tarvittavat sopimukset. En edes vielä sillonkaan kyennyt pohtimaan eroamme enempää. En ole antanut siihen itselleni mahdollisuutta ja olen pitänyt itseni kiireisenä. 

5. viikko
Pahoinvointi paheni ja väsymys seuraa mukana. Huomaan, että pahoinvointi yltyy, mitä väsyneemppi olen. Yöheräämisiin auttaa, kun pitää sängyn vieressä viinirypäleitä ja nappaa siitä yhden, kun joutuu nousemaan peittelemään jompaa kumpaa pienistä. Näin aamulla ei ole yhtään niin huono olo kuin ilman sitä viinirypälettä. Hampaat kiittävät, mutta minä kiitän enemmän. 
Tällä viikolla meillä oli myös ensimmäinen ultra, itsekustannettu varhaisultra yksityisellä. Sain mukaani kuvia ja dvd:n, jota olemme tyttöjen kanssa kimpassa katselleet. Lina haluaa kuulla "vauvan tukutukua" eli sydänääniä. Ihana sisko!
Itkin myös ensimmäistä kertaa koko aikana ihan oikean asian vuoksi. Olen jostain syystä pidätellyt tunteitani ja ennemminkin itkenyt todella turhien asioiden vuoksi, kuten The Walking Deadin ja erään luonto-ohjelman vuoksi...

Tänään päättyy tuo viides viikko. Tästä eteenpäin tulen puhumaan raskausviikoista, vaikkeivat ne välttämättä pitäisi paikkaansakaan.. Ihanaa, että olette matkassa mukana!

 

4 kommenttia