4 VATSATAUTIA, 2 KORVATULEHDUSTA JA MURTOVARAS

Oon nyt virallisesti asunu 35 päivää yksin lasten kanssa. Niihin päiviin sisältyy neljä sairastettua vatsatautia, kaksi korvatulehduspotilasta ja yksi murtovaras, joka ei onneksi koskaan ehtinyt sisälle asti. Näillä tilastoilla alkaa meikäläisen selviytyminen yksinhuoltajana. Perussettiä. 

Tänään on ensimmäistä kertaa kaikkien yllämainittujen tapahtumien jälkeen ollut todella vaikea päivä. Siis todella. 
Asiaan voi liittyä hyvin iso unettomuusjakso, jota elelen. Asiaan voi liittyä raskaus, joka tuo mukanaan omia haasteita arkeen. Tai asiaan voi liittyä se, että olen tänään ensimmäistä kertaa tämän 35 päivän aikana ymmärtänyt olevani täysin omillani. Yksin. Ihan yksin.

Oli miten oli, olen tänään itkenyt ja paljon. Itkenyt, koska Ellellä ja Linalla on meneillään molemmilla uhmaikä. Äiti on paska, koska ei anna hyppiä rappusissa tai motata siskoa päin pläsiä. Itkenyt, koska Elle heitti mua lompakolla. Itkenyt, koska Lina näytti kieltä. 
Itkenyt, koska mulla ei ole ketään, kelle soittaa ja pyytää olemaan läsnä, toisena aikuisena meidän arjessa. Itkenyt, koska tilillä on 0,73€ rahaa, koska isompien isä ei maksa elatusmaksuja ja joudun sanomaan tytöille jatkuvasti ei uusien vaatteiden ja tarvikkeiden pyyntöihin. Itkenyt, koska huomenna tulee sitä rahaa ja saan huokaista helpotuksesta ainakin hetkeksi. 
Itkenyt, koska tunnen itseni todella voimattomaksi ja mitättömäksi. Itkenyt, koska tänään on tehnyt mieli luovuttaa, antaa olla. 

Toisaalta olen myös miettinyt, että jos reilussa kuukaudessa olen selvinnyt kaikeasta yllä olevasta, niin en enää kovinkaan montaa asiaa keksi, mistä en tulevaisuudessa selviä. 
Kyllä se vielä tästä iloksi muuttuu, vai miten se oli? 


11 kommenttia

  1. Voi ei. :( SOITA, kun tarviit apua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis muutenkin nähdä! Lounas joku päivä?
      Laittelen sulle viestiä..

      Poista
  2. Olet huikean vahva nainen!

    VastaaPoista
  3. lue sellainen kirja kuin voima. Jaksamisia. Aina löytyy jotakin positiivista kun etsii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei tässä mihinkään epätoivoon olla vaipumassa. Joskus on niitä huonoja päiviä ja ne kuuluu elämään. Varsinkin tälläisessä hormonimyrskyssä ;)
      Tänään on jo hymy ollut huulilla aamusta saakka!

      Poista
  4. Kyllä sua on nyt koeteltu, huh huh. Se on jotenkin jännä, että kun elämässä tapahtuu suuria, silloin jotenkin tapahtuukin yhtäkkiä paljon kaikkea samaan aikaan. Että ihan kuin kaikissa muissa muutoksissa teillä ei olisi ollut jo tarpeeksi hanskattavaa, niin sitten vähän tautia ja murtovarasta kyytiin kans. Mutta mä uskon, että sun asenteella, kaikella rakkaudella mitä elämässäsi on, aurinkoista kesää ja tietenkin vauvelia odotellessa tästä ei voi seurata mitään muuta kuin jotain aivan ihanaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on lähes vakio, että kaikki tapahtuu aina kerralla. Ainakin omasta kokemuksesta :)

      Odottelen innolla meidän tulevaisuuta ja uskonkin, että meillä on perheenä edessä aivan mahtavia aikoja!

      Poista