VOIMANLÄHTEITÄ


Ihan oikeasti olen aika positiivinen ihminen. Varsinkin, jos eteen tulee jonkinlainen takapakki, niin yritän aina ajatella positiivisesti. 
Mutta olen myös samalla hyvin pessimistinen tyyppi. Saatan huonoina hetkinäni velloa kauankin omassa pienessä surukuplassani ja hetken ajatella, ettei se aurinko koskaan tule paistamaan omaan risukasaani. Sitten oivallan kuinka hyvin omat asiani loppujen lopuksi ovatkaan. Sisulla eteenpäin. 

Mistä sitten ammennan itseeni voimaa? 

Lapsista. Lapset ovat ehdottomasti numero ykkönen omien voimavarojeni täyttölähde. Mikään ei saa paremmalle tuulelle kuin se, että Lina halaa siskoaan ohimennen ja Elle antaa Linalle samalla pusu. Tytöt hymyilevät toisilleen hetken ja jatkavat taas matkaa omiin puuhiinsa. Tai se, kun A tulee illalla sohvalle viereen istumaan ja katsoo minua hymyillen. Eikä sekään huonommalle sijalle jää, kun R:llä on todella usein tapana kertoa, että minä olen maailman paras äiti. Se tulee aina hieman randomista ja ihan by the way. Parhautta. 
Jos mulla ei olis ainuttakaan lasta, olisin varmasti maailman onnettomin ihminen. Jos olemassa ollenkaan.
Jos joku tarkoitus mulla tässä elämässä on, niin se on olla äiti. Suurperheen äiti. 


Terapiasta. Klassinen "jokaisen pitäisi käydä terapeutilla vähintään kerran elämässään". Oikeasti, jos saat valittaa kaikista elämäsi vääryyksistä yhdelle ihmiselle, eikä se ihminen väitä koskaan vastaan tai hauku takaisin, niin etkö muka kävis? 
On todella puhdistavaa käydä kerran viikossa puhumassa jollekin, jolle voit kertoa ihan kaiken. Jollekin, joka ei tuomitse tai sano vastaan. Kannattaa kokeilla. 

Raikkaasta ilmasta. Nyt, kun olen kotona sairaslomalla, niin aion ottaa itselleni paljon enemmän aikaa ja käydä useammin lenkillä. Tällä hetkellä en uskalla saliharrastusta aloittaa, mutta käveleminen, varsinkin hyvässä seurassa, on ehdottoman hyvä liikuntamuoto. 
Harrastin ennen pikkutyttöjä joka päivä lenkkeilyä, kävelin vähintään 10km lenkin, kävin saunassa ja söin ihanan salaattiaterian päälle. Tätä tapaa ikävöin ja aion ottaa sen käyttöön. 


Ystävistä. Kukapa nyt ei ilahtuisi, kun joku edes kysyy "mitä sulle kuuluu".  Ja vaikka itse olen viime aikoina hyvin paljon vastannut "en halua puhua siitä", niin silti ne samat tyypit jaksaa jatkaa keskustelua ja puhua jostain ihan muusta. Nähdä, vaikkei juteltais mistään sen erikoisemmasta. 
Ja tärkeintä - ehdottaa puhumista ja näkemistä kyllästymiseen saakka. (Ei, en ole vielä kyllästynyt.)

Perheestä. Mulla on todella mahtava perhe. Äiti ja isä, jotka kumpikin tukevat mua omalla tavallaan todella paljon. Ja sisko <3
Vaikka takana on todella synkkiäkin päiviä ja tiedän niitä olevan myös edessä, niin tärkeintä on kuitenkin myös tietää, että kaikkien niiden synkkien päivien joukossa on myös aurinkoisia päiviä. Päiviä, jolloin se risukasa on oikeasti valaistuna. Tärkeää on huomata se itsekin.

Mistä te ammennatte voimaa huonoina hetkinä?


4 kommenttia

  1. Yritän käydä 2 vuodessa kavohoidossa ja hieronnassa. Kahvi hetket ystävien kanssa. Tosi kauniita kuvia sinusta.

    t.Nitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta!
      Ystävien kanssa kahvittelut ovat myös ihan parhaita! :)

      Poista
  2. Lapsista, ystävistä ja omista pienistä hetkistä. :)
    Ihania kuvia.♥

    VastaaPoista