NO WORDS

Elämä on täynnä valintoja. Hyviä ja huonoja. Valintoja, joiden kanssa pitää oppia elämään ja valintoja, joiden kanssa ei vaan osaa elää. 
Elämä on myös täynnä oppimista. Oppimista itsestään ja muista. Oppimista itsestään ihmisenä, naisena(tai miehenä), äitinä(tai isänä), ystävänä ja niin edelleen. Oppiminen ei lopu koskaan. 

Huonoja valintoja voi korvata oppimalla tehdyistä virheistä. Ensi kerralla et laita kieltä jäätyneeseen metalliin, kun se on jo kerran siihen pitänyt tunkea. Ja jos laitat, niin et kyllä kolmatta kertaa enää voi laittaa... Vai voitko? 

Mä olen kerran laittanut kieleni siihen jäätyneeseen metalliin (jopa ihan oikeastikin), sen irti repiminen otti todella koville. Se jätti arvet ja se jätti ikuisen epäilyn, epäonnistumisen tunteen, mitättömyyden tunteen ja ison särön sydämeen. 
Sitten laitoin sen siihen toisen kerran. En onneksi ihan oikeasti, mutta luulin, ettei se jäisi samalla tavalla kiinni tai ainakaan se ei sattuisi niin paljoa. Ihan yhtä kipeältä se tuntui... Jouduin rimpuilemaan, itkemään ja kadottamaan itseni, kunnes repäsin itseni toisen kerran irti. 

Kaiken liibalaaban ja ihmeellisten metaforien jälkeen kysyn teiltä, muistatteko te tämän
Minä muistan. Muistan liiankin hyvin. 

Olen oikeasti täysin sanaton. Sen takia yritän keksiä edes jotain sanottavaa, jonkinlaisen tavan kertoa kuinka epäonnistunut olo minulla tällä hetkellä on. Kuinka tyhmä olo minulla on. Kuinka totaalisen turta olo minut on vallannut. Kuinka paljon muhun sattuu.
Kuitenkin tiedän, että tämä on täysin oikea ratkaisu, kun kerrankin ajattelen täysin omaa napaa ja siinä sivussa neljää muuta napaa. 

Kun olen melkein viikon hoitanut kaiken yksin, kaksi kuumepotilasta ja korvatulehduksesta kärsivän taaperon mukaan lukien, ollen myös itse sairaana, niin voi melkeimpä luvata, että selviän mistä tahansa mitä tulevaisuus eteen tuo. 
Ja tulevaisuudella on jotain todella ihanaa tarjolla, tiedän sen satavarmaksi.

24 kommenttia

  1. Jaksamista. Ja täällä ollaan <3

    VastaaPoista
  2. :(

    <3 tsemppiä jaksamista ja kaikkea hyvää !<3

    VastaaPoista
  3. Oon tosi pahoillani. Hurjasti voimia!

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä<3 Tuon itse kokeneena voin sanoa, että ensin se tekee niin pirun kipeetä, kunnes yhtenä päivänä huomaat tehneesi elämäsi parhaimman ratkaisun!
    -Annina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Itse elän vielä sitä "tukka putkessa arkea eteenpäin", enkä ole päässyt vielä asiaa edes kunnolla miettimään. Kaipa se joskus iskee.. Ja kun iskee, niin siitä alkaa nousu ylös :)

      Poista
  5. Mulla ei ole oikeita sanoja. Mutta valoa ja voimia toivon sinulle hurjasti <3

    VastaaPoista
  6. Voimia! Varmasti tuskaista tietä hetken mutta valoisaa tulevaisuutta ❤

    VastaaPoista
  7. Olen lukenut sun blogia kauan, ja oon niin pahoillani. Voimia. Ja hae rohkeasti apua, jos tilanne tuntuu ylivoimaiselta. Olet kyllä niin vahva, että selviät varmasti! Elämä ottaa, mutta se myös antaa.

    VastaaPoista
  8. Selviit kyllä. Tsemppii.

    VastaaPoista